Jouluinen puolukkapiirakka, jota voit halutessasi tehdä

Joulu tekee tuloaan. On viime hetken jouluvalmistelujen aika. Tänä vuonna tuntuu, että erityisen moni ihminen ympärilläni on juuri nyt, ennen joulua, kovin stressaantunut jostakin. Harmistutaan lumettomasta maasta, ostamattomista lahjoista ja tekemättömistä töistä kotona, koulussa ja töissä. Kiireestä, ajan nopeasta kulumisesta ja jouluun liittyvien valmisteluiden keskeneräisyydestä. Olen itsekin ollut tänä vuonna kiireisempi kuin milloinkaan aikaisemmin, ja monet asiat ovat jääneet joko kokonaan toteuttamatta tai viime tipassa hoidettaviksi. En ole ehtinyt tekemään kaikkea sitä, mitä haluaisin ja mitä minun olisi pitänyt tehdä.

On ollut pakko suhtautua jouluun uudella tavalla. Tänä vuonna joulu ei minulle tulekaan siten, että teen mahdollisimman paljon. Sen sijaan se tulee siten, että teen mahdollisimman vähän. Mahdollisimman paljon asioita, jotka tekevät minut iloiseksi ja rentoutuneeksi, mahdollisimman vähän mitään muuta. Näinhän sen pitäisi aina olla, mutta kovin usein se pääsee meiltä unohtumaan. Meidän on vaikea erottaa sitä, mitä oikeasti haluamme ja sitä, mitä luulemme haluavamme, koska niin on aina ollut. Tänä vuonna en ole ripustanut jouluvaloja, en ole siivonnut viikkoihin, ulkona ei ole pisaraakaan lunta ja ennen lomaa on vielä vino pino asioita hoidettavana. Mutta tiedättekö mitä? Joulu tulee silti. Se ei tarvitse minun eikä sinun panosta.

Siispä, kun nyt jaan kanssanne tämän herkullisen jouluisen puolukkapiirakan ohjeen, en painosta teitä tekemään sitä. Leivo sitä, jos haluat ja ehdit tehdä hyvää puolukkapiirakkaa. Minä leivoin, koska kaipasin hetken taukoa muista asioista. Mutta taukoa voi viettää muullakin tavalla. Jos et siis ehdi tai jaksa, älä leivo. Osta kaupasta suklaata - tai mitä ikinä haluatkaan - ja nosta jalat pöydälle, tai minne ikinä haluatkaan. Vaikka kuinka yrittäisit rakentaa ympärillesi joulumaan, aito joulumaa löytyy sinusta itsestäsi. Ja saat ihan itse päättää, miltä siellä näyttää. Kun pääset käsiksi siihen, olet tavoittanut sen, mikä joulussa on tärkeintä.



Piparinmakuinen puolukkapiirakka  (yksi pellillinen)

Pohja:
7 dl jauhoja (gluteenittomia tai tavallisia)
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl kanelia
200 g voita
200 g kermaviiliä
2 (luomu)munaa

Täyte:
2 prk (yht. 400 g) kaupasta löytyvää piparinmakuista maustettua rahkaa (jos et löydä tätä, voit käyttää jotain muuta maustettua rahkaa, esimerkiksi vaniljarahkaa)
2 (luomu)munaa
5 dl puolukoita
1 dl sokeria

Sekoita pohjan kuivat aineet. Lisää joukkoon sulatettu voi, kermaviili ja munat. Sekoita rahka ja kananmunat. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle (onnistuu helposti kostutetuilla käsillä). Levitä päälle rahka-munaseos ja sitten puolukat, joihin on sekoitettu sokeri. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30-40 minuuttia.

Manteli-kaurasuurimopuuro

Joulu lähestyy vauhdilla, ja tuntuu että tänä vuonna aika on minua nopeampaa. Eilen yritin herätellä itseäni joulun läheisyyteen tekemällä ihanaa, mausteista puuroa. Riisipuuro on hyvää, mutta herkullista joulupuuroa voi tehdä myös kaurasuurimoista. Kaurasuurimoiden keitteleminen vie suunnilleen saman verran aikaa kuin puuroriisin, eli reilun tunnin, mutta maku ja koostumus palkitsevat kyllä anteliaasti tuon pienen odotuksen. Yleensä parhaat asiat elämässä tapahtuvat hitaasti.

PS. Pahoittelut kuvasta, huomasin rakeisuuden vasta kun siirsin sen koneelle. Ja nyt on myöhäistä ottaa uutta kuvaa, sillä puuroa ei enää ole.


Manteli-kaurasuurimopuuro (3-4 annosta)

2 dl kaurasuurimoita (Puuppola-merkiltä löytyy gluteeniton versio)
1 litra makeutettua mantelimaitoa
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl suolaa

Huuhtele kaurasuurimot kylmässä vedessä. Laita ne kattilaan maidon kanssa ja keitä miedolla lämmöllä vähintään reilun tunnin verran välillä sekoitellen. Lisää valmiiseen puuroon kardemummaa, kanelia ja suolaa.

Banoffee eli piiras, josta ei puutu mitään

Mahtavaa joulukuun alkua kaikille! Joulukuussahan on oikein järkevää leipoa vaikka joka päivä, ja siksi esittelen teille nyt yhden mainion vaihtoehdon. Suussasulava lasten ja aikuisten sankari, banoffee- eli banaani-toffeepiirakka, olkaa hyvät. Tämä oli huikean hyvää, minkä uskotte varmasti viimeistään kun kerron teille tämän ainesosat.

Tässä ne tulevat. Mehevä keksipohja, jonka päällä paksua kinuskia ja muhkeita banaaniviipaleita. Suolapähkinät ja Daim-rouhe tuomassa mukavan suolaisia ja rapeita sattumia ja kaiken yhdistäjänä kepeän keveä kermavaahto. Pinnalla vielä hieman keksi- pähkinä- ja suklaarouhetta. Ihanan överiä. Ja todella terveellistä, sillä tämä tekee iloiseksi.




Banoffee 

Pohja:
200 g vaaleita keksejä (gluteenittomia tai tavallisia)
75 g voita

Täyte:
yksi tölkki kondensoitua maitoa*
1 banaani
1 Daim-patukka
sopivasti suolapähkinöitä
2 dl kermaa
hieman sokeria

* Tässä käytettiin valmiiksi karamellisoitua kondensoitua maitoa, jota saa suurimmista kaupoista. Jos sitä ei ole tarjolla, kondensoitu maito karamellisoidaan itse seuraavasti: Irrota tölkeistä etiketit ja keitä niitä kattilassa vedessä kolmisen tuntia. Huomattavasti nopeammasti pääset, kun kaadat tölkin sisällön mikronkestävään astiaan ja kuumennat sitä mikrossa noin 5-6 minuuttia varoen ylikiehumista. Lopputuloksen kuuluisi olla paksua (mutta kuitenkin juoksevaa), kullanväristä toffeeta.


Tee pohja murskaamalla keksit ja sekoittamalla siihen voi. Painele massa vuoan (halkaisija noin 24 cm) pohjalle ja reunoille ja laita hetkeksi jääkaappiin. Vatkaa sillä aikaa kerma ja mausta se kevyesti sokerilla. Ota sitten pohja jääkaapista ja levitä sen päälle karamellisoitu kondensoitu maito (ks. ohjeet). Asettele toffeen päälle banaaniviipaleita, rouhittua Daimia ja suolapähkinöitä. Päällystä lopuksi pohja kermavaahdolla. Koristele pinta esimerkiksi keksimurskalla ja suklaarouheella. Piiras on parhaimmillaan jääkaapissa oleilun jälkeen.

Jouluinen mysli

Tänään tein pitkästä aikaa mysliä ja muistin taas, kuinka hienoa se on. Vai saako muka jostain kaupasta sellaista mysliä, jossa on piparkakkumaustetta, pekaanipähkinöitä, taateleita ja karpaloita? En usko. Tämä alkaa nimittäin jo olla sitä aikaa vuodesta, kun tuollaiset asiat vaikuttavat ostopäätökseen. Onneksi joulu-etuliitteellä varustettujen asioiden tehtailu onnistuu helposti omassakin keittiössä, ja siinä vaiheessa eivät enää kaupan tuotteet kelpaisikaan. Varsinkin myslin kohdalla ero on maaginen. Jos ette ole ennen tehneet itse mysliä, kokeilkaa hyvät ihmiset ennen kuin olette tuhlanneet kaikki rahanne kaupan myslikkeisiin. Aktiivista työskentelyaikaa on viitisen minuuttia ja lopputulos nostaa hymyn huulille.



Jouluinen mysli taateleilla, karpaloilla ja pekaanipähkinöillä


1 litra (gluteenittomia) kaurahiutaleita
150 g pekaanipähkinöitä
2-3 rkl siirappia
3 rkl rypsiöljyä
1 rkl piparkakkumaustetta
0,5 dl vettä
150 g kuivattuja taateleita
150 g kuivattuja karpaloita

Sekoita kaurahiutaleet ja kevyesti rouhitut pähkinät sekaisin. Sekoita sitten siirappi, öljy, piparkakkumauste ja vesi. Yhdistä siirappiseos kaurahiutaleiden sekaan tasaisesti. Levitä uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Sekoita mysliä paiston puolessa välissä. Lisää paistettuun mysliin paloitellut kuivatut taatelit ja karpalot. Anna jäähtyä ja purkita.

Nopea ja nopeasti koukuttava jauhoton kauraleipä

Nyt esittelen teille erikoisen ja suurenmoisen leivän, jonka aineet todennäköisesti löytyvät kotoasi juuri nyt. Tämä on erikoinen leipä siksi, että tässä on ainoastaan kaurahiutaleita, vettä, öljyä ja suolaa, ja tietenkin hieman siirappia. Mutta ei lainkaan jauhoja tai kohotusaineita. Suurenmoinen tämä on siksi, että tämä on naurettavan helppotekoista ja koukuttavan herkullista. Jos kaura olisi näyttelijä, se saisi tästä leivästä pystin - niin hyvin se tähän rooliin sopii. (Kuvauksesta sen sijaan pystiä ei varmaankaan tulisi, ellei kyseessä olisi Hämmentävimmät kännykkäkameralla otetut kuvat -kategoria.)

Leipä on koostumukseltaan pinnalta rapean rouheinen ja mukavan pureksittava, sisältä puolestaan lempeän pehmoinen. Tulette hämmästymään siitä, kuinka paljon syötte tätä ja kuinka paljon ajattelette tätä silloin, kun ette ole syömässä. Mutta onneksi uusi leipä on syöntivalmiina alle kahdessakymmenessä minuuttissa.



 Koukuttava kauraleipä (yksi pellillinen, jonka syöt yksin)

6 dl kaurahiutaleita (puhdasta kauraa, jos teet gluteenittoman version)
4 dl vettä
0,5 dl oliiviöljyä
1-2 rkl siirappia
1 tl suolaa
pinnalle halutessasi siemeniä, esimerkiksi seesamin- ja unikonsiemeniä

Sekoita kaikki aineet keskenään ja levitä taikina tasaisesti leivinpaperin päälle uunipellille. Voit ripottella pinnalle hieman siemeniä. Paista 250-asteisessa uunissa noin 12-15 minuuttia, kunnes leipä on hieman ruskistunut reunoilta. Leipä on parhaimmillaan tuoreena.

Piparinmakuiset whoopiet

Armaat lukijat, pahoittelen jälleen nolon pitkäksi vierähtänyttä taukoa. Olen yksinkertaisesti ollut hurjan kiireinen useilla elämän osa-alueilla yhtä aikaa. Niinpä aikaa leipomiseen ei ole riittänyt. Tänä viikonloppuna aikaa kuitenkin yllätäen oli ja täten keittiööni saatiin palautettua kauan kaivattu viettelevä leipomusten tuoksu. Ja arvaatteko mikä tuoksu? Piparkakkumausteen tuoksu! Kuten otsikossa kerroin, leivoin piparinmakuisia whoopieita. Whoopiet ovat jättiläiskokoisia meheviä täytekeksejä ja piparkakkumauste on melkeinpä parasta, mitä ihminen voi syödä vähitellen joulukuuksi kääntyvän marraskuun pimeydessä. Joten annattehan anteeksi pitkän tauon? Ja olettehan valmiita joululeipomuksiin? Oma vastaukseni molempiin kysymyksiin on KYLLÄ.


Alkuperäinen resepti näihin herkullisen muheviin vegaanisiin ja gluteenittomiin leipomuksiin on kotoisin Kamomillan konditoriasta.



 Piparinmakuiset whoopiet  (12-14 kpl)

Pohjat:

150 g maidotonta margariinia
2,5 dl sokeria
1 dl maustamatonta soijajogurttia
1,5 dl vaniljasoijamaitoa (myös tavallinen soijamaito tai muut kasvimaidot toki käyvät)
2 rkl perunajauhoja tai maissitärkkelystä
1 dl kaakaojauhetta
1 rkl piparkakkumaustetta
ripaus suolaa
1,5 tl soodaa
4 dl gluteenittomia jauhoja (käytin maissi- ja riisijauhoa)

Täyte:

75 g maidotonta margariinia
3 dl tomusokeria


Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kaikki muut aineet paitsi kaksi viimeistä. Sekoita sitten sooda jauhoihin ja lisää jauhot taikinan sekaan. Laita taikinasta leivinpaperille tasaisenkokoisia nokareita. Jätä runsaasti leviämisvaraa. Paista 175-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia ja anna jäähtyä.

Tee täyte: vaahdota margariini pehmeäksi ja sekoita siihen tomusokeri. Laita täytettä jäähtyneen whoopien päälle ja aseta toinen kanneksi. Whoopiet ovat parhaimmillaan vetäydyttyään hetken jääkaapissa.

Puolukka-siemenleipä

Tervehdys toverit! Tällä kertaa olisi tarjolla muhevaa puolukkaleipää. Tämä syntyi, kun jääkaapista löytyi puolukoita (nykynuorison tapa marjastaa) ja halusin leipoa niistä jotain ei-makeaa. Mielestäni ajatus aamuleivästä on nerokas. Aamuleipä tarkoittaa tietenkin leipää, jossa on jännittäviä sattumia ja kenties aavistus makeutta. Puolukat maistuivat oikein muikeilta mausteisen leivän uumenissa. Kyllä, laitoin tähän kanelia. Se alkaa taas.

PS. Tiedostan kuvan hassuuden.



Puolukka-siemenleipä 

7 dl jauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä (muutkin toki käyvät)
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 dl jogurttia
2 dl vettä
4 dl puolukoita (jos ovat kovin kosteita, sekoita joukkoon 1 rkl maissitärkkelystä)
3 rkl öljyä
3 rkl siirappia
+ siemeniä leivän pinnalle

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sitten kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan, ripottele päälle siemeniä ja paista 200-asteisessa uunissa noin 75 minuuttia.

Näyttävä comeback eli melko hieno pizza

Nyt tuntuu asialliselta pahoitella pitkähköksi vierähtänyttä taukoa, vaikka aavistelen kyllä että kaikkien elämät ovat pysyneet raiteillaan ilman säännöllisiä hiilihydraattitervehdyksiäni. Syy taukoon on tietysti koulu, joka on syypää myös kaikkiin muihin viime aikoina laiminlyömiini asioihin. Nyt opiskeluvelvollisuudet ovat onneksi jälleen paremmalla eli olemattomammalla mallilla (mutten silti vieläkään ole voinut imuroida, sillä tiedostan tarpeeksi riittävän palautumisajan tärkeyden).

Mutta sitten asiaan. Pizza on ratkaisu hämmästyttävän moneen kysymykseen - myös siihen, minkä jutun jaan täällä blogissa ensimmäisenä tämän pienen tauon jälkeen. Sain joskus idean Italian lipun inspiroimaan pizzaan (joskin uskon kyllä että joku muukin on tämän jo keksinyt, valitettavasti) ja jokunen aika sitten se päätyi kokeiluumme. Ja siitä tuli muuten todellinen pizzojen pizza. Paitsi että se on hienoin tekemäni pizza (voin kehuskella huoletta, sillä en tehnyt tätä yksin), se on myös yksi parhaimman makuisista. Tehkää tätä ja varautukaa siihen, että loppupäivän aikana mielialanne on poikkeuksellisen korkealla.



Italia-pizza (noin 2/3 uunipellin kokoinen)

Haluamasi pizzapohja tai tämä gluteeniton pohja:
5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl suolaa
2,5 dl vettä
n. 5 rkl oliiviöljyä

Vihreä osa:
muutama ruokalusikallinen pestoa
runsaasti tuoretta basilikaa

Valkoinen osa:
mascarponea tai ricottaa noin puolet 250 gramman purkista
yksi mozzarellapallo

Punainen osa:
muutama ruokalusikallinen tomaattikastiketta (sekoita laadukasta tomaattimurskaa, tomaattipyrettä sekä hieman sokeria, suolaa ja pippuria)
tuoretta tomaattia

lisäksi mozzarellaraastetta ja parmesaania


Tee haluamasi pizzapohja ja muotoile se lipun muotoiseksi. Levitä vasempaan reunaan pestoa, keskelle mascarponea tai ricottaa ja oikeaan reunaan tomaattikastiketta. Ripottele sitten koko pizzan päälle runsaasti mozzarellaraastetta. Laita sitten juuston päälle loput täytteet: vihreään osuuteen tuoreita basilikanlehtiä (voit säästää osan koristeluun), valkoiseen osuuteen viipaloitua mozzarellaa ja punaiseen osuuteen tuoretta tomaattia. Paista pizzaa 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Vuole valmiin pizzan päälle parmesaanilastuja.

Tiikerikeksit

Kaikki varmaan muistavat vanhan kunnon tiikerikakun? Vanha se on, mutta henkilökohtaisesti en kyllä ole varma sen kunnollisuudesta - suhtaudun aina varauksella leivonnaisiin, jotka eivät tahmaa suunpieliä. Ehkä vielä joskus teen tiikerikakkua ja nielen kakun mukana sanani, mutta toistaiseksi se tuntuu liian hurjalta. Keksien kohdalla sen sijaan kaikki vanhanaikainen ja yksinkertainen on kaikkea muuta kuin kurjaa. (Olkaa kiitollisia, ettei minulla ole tämän enempää aikaa, sillä huomasin juuri että hurja ja kurja rimmaavat.)





Kurjia eivät siis olleet nämäkään keksit. Käytin näihin luottoreseptiäni, jolla tulee rapeakuorisia, sisältä pehmeitä keksejä. En osannut päättää, teenkö näistä tummia vai vaaleita. Ja miksi valita, jos voi ottaa molemmat - vieläpä samaan suupalaan.





Tiikerikeksit (noin 16 kpl)

2,5 dl jauhoja (vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta)
1 dl sokeria
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
0,25 tl suolaa
0,5 tl vaniljasokeria
0,5 dl rypsiöljyä
0,25 dl vettä
1 tl siirappia
2 rkl kaakaojauhetta
Sekoita kaikki kuivat aineet kaakaojauhetta lukuunottamatta. Sekoita toisessa kulhossa öljy, vesi ja siirappi. Yhdistä kuivat aineet ja nesteet. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää vähän vettä. Jaa taikina kahteen osaan ja sekoita toiseen osaan kaakojauhe tasaisesti. Ota sitten käteen hieman kumpaakin taikinaa ja pyörittele kevyesti palloksi niin, että taikinat sekoittuvat vain hieman. Laita valmiit pallot leivinpaperille ja paina niitä hieman litteämmiksi. Paista keksejä leivinpaperin päällä uunipellillä 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Suoraan uunista otettuna keksit ovat hyvin pehmeitä, mutta ne jähmettyvät jäähtyessään.

Mehevät ja kardemummaiset mustikkamuffinssit

Joskus saan ihmeellisen päähänpinttymän jostain leivonnaisesta, ja sitä on pakko päästä tekemään (ja tietenkin syömään). Tällä kertaa vuorossa oli mustikkamuffinssit muruisella pinnalla. Olin nähnyt niin herkullisen näköisiä mustikkamuffinsseja niin monessa kahvilan vitriinissä, että en kerta kaikkiaan voinut antaa asian jäädä sikseen. Muffinssiunelmani olisi toteutunut täydessä loistossaan, mikäli olisin saanut tehdä hävyttömän suuria jättiläismuffinsseja. Minulla oli kuitenkin vain pieniä vuokia, mikä loppujen lopuksi oli ihan hyvä asia ottaen huomioon sen, että näitä syötiin runsaan brunssin yhteydessä.

Käytin apunani tätä ohjetta ohjetta, mutta tein siihen jonkin verran muutoksia. Näistä tuli todella meheviä ja pehmoisia. Lisäksi nämä olivat miellyttävän helppotekoinen juttu, niin kuin vegaaniset leivonnaiset usein kananmunattomuuden vuoksi ovat.




Mustikkamuffinssit muruseoksella ja kardemummalla (10 kpl)

4 dl jauhoja (vehnäjauhoja tai gluteenittomia, itse käytin maissi- ja riisijauhoa)
2,5 dl sokeria
ripaus suolaa
1,5 tl soodaa
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
2 dl (soija)maitoa
0,75 dl rypsiöljyä
5 dl tuoreita tai pakastettuja mustikoita
(jos käytät pakastettuja, kannattaa niihin sekoittaa hieman perunajauhoja ennen taikinaan sekoittamista)

Muruseos:

2 dl kaurahiutaleita (puhdasta kauraa mikäli teet gluteenitonta)
3 rkl maidotonta margariinia
0,5 dl sokeria


Sekoita kaikki kuivat aineet. Lisää soijamaito ja rypsiöljy ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi mustikat mahdollisimman vähän sekoittaen, niin että taikina ei muutu mustaksi. Sekoita muruseoksen ainekset tasaiseksi seokseksi. Lusikoi taikina muffinssivuokiin (muodon säilyttämiseksi paperivuoat kannattaa laittaa silikonivuoan syvennyksiin, tai vaihtoehtoisesti laittaa monta vuokaa päällekkäin). Ripottele pinnalle muruseosta. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia.

Kuohkeat pannukakut aamunkajossa*

Nyt on vatsa täynnä ja mieli keveänä - siis terveiset brunssipöydän äärestä. Kun puhutaan sunnuntaista ja brunssista, olisi suorastaan väärin olla lisäämättä joukkoon pannukakkuja. Joitakin liittoja ei vain kannata mennä sörkkimään, ja tuo on yksi niistä.

Kaipailin jälleen vegaanista ohjetta, ja hyvän sellaisen löysinkin. Pannukakut ilman kananmunaa kuulostaa vaaralliselta, mutta luottamus kasvoi Chocochili-blogin herkullisia kuvia katsellessa. En juurikaan mennyt sörkkimään ohjetta, kunhan käytännön syistä (halusin nukkua aamulla pidempään) turvotin taikinaa yön yli ja maullisista syistä (kookos) paistelin lettuset kookosöljyssä. Suosittelen muuten tuota yön yli -ratkaisua - kuinka hienoa on kävellä aamulla jääkaapille ja ottaa sieltä kulhollinen käyttövalmista pannukakkutaikinaaa, kysynpä vaan.

 Lopputuloksena oli huikean helposti kasassa pysyviä ja todella kuohkeita pannukakkuja. Nautimme näiden kanssa kermavaahtoa, vadelmahilloa ja mansikoita. Sanoinko jo, että vatsa on täynnä?




Kuohkeat pannukakut (8-10 kpl)


3 dl jauhoja (käytin puolet maissi- ja puolet riisijauhoa, myös muut käyvät)
1 tl leivinjauhetta
1-3 rkl sokeria riippuen siitä, kuinka makeaa haluat
3 dl soijamaitoa
1 rkl rypsi- tai kookosöljyä

Sekoita kuivat aineet ja lisää joukkoon maito ja öljy. Sekoita huolellisesti tasaiseksi ja anna turvota vähintään 10 minuuttia (pidempi turvotusaika tekee paistamisesta lasten leikkiä). Paista öljyssä molemmin puolin ruskeiksi ja nautiskele hyvällä mielellä haluamiesi lisukkeiden kanssa.





* Runollisista syistä johtuen otin oikeudekseni laskea kello kahden valon aamunkajoksi.

Mehevä suklaakakku

Mitä yhteistä on suklaakakulla ja ystävällä? Molemmat osaavat mukautua tilanteeseen kuin tilanteeseen ja ovat näin ollen täydellistä seuraa sekä elon pohja- että huippuhetkissä. (Entä mitä eroa on suklaakakulla ja ystävällä? Ystävästä ei saa otettua huonoja kuvia. Suklaakakusta näköjään saa. Olen pahoillani.)  Toisin sanottuna aina on hyvä syy tehdä suklaakakkua. Varsinkin kun sen valmistus tapahtuu näin: sekoitetaan kaikki aineet ja paistetaan. Ja syödään.

Tämän ohjeen varastin täältä. Etsin munatonta ja mehevää suklaakakkua ja sen sain. Tämä oli sopivan täyteläistä, ihanan pehmoista ja kuorrute oli mahtavaa - niin kuin kuorrute nyt joskus voisi olla jotain muuta kuin mahtavaa.



Suklaakakku (n. 8 palaa)

Kakku:

4 dl jauhoja (gluteenittomia tai vehnäjauhoja)
2,5 dl sokeria
ripaus suolaa
1 tl soodaa
vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
1 rkl etikkaa (ei maistu kakussa vaan korvaa munan yhdessä soodan kanssa)
0,5 dl öljyä (käytin kookosöljyä)
2,5 dl vettä

Kuorrute:

25 g margariinia (maidotonta jos haluat vegaanisen/maidottoman)
3 rkl kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
n. 2,5 dl tomusokeria

Sekoita kakkutaikinan kuivat aineet ja lisää sitten kolme viimeistä ainesosaa. Sekoita tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (oman vuokani halkaisija oli 22 cm). Paista 200-asteisessa uunissa kunnes kakku irtoaa reunoista eikä ole keskeltä raakaa. En katsonut kelloa, mutta paistoaika on luultavasti noin 30 minuuttia. Tee kuorrute sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Lisää tomusokeria sen verran, että saat sopivan paksuista kuorrutetta. Levitä kuorrutus lämpimän kakun päälle ja anna kovettua.

Viiden tähden focaccia viidessä minuutissa

 Viekoitteleva otsikko, eikö? Enkä edes valehtele. Tämän tekeminen oikeasti vie viisi (5) minuuttia, mutta tämä ei silti maistu miltään pikaleivältä. Paistoaikaa (15 minuuttia) en toki laskenut mukaan tuohon aikaan, mutta ehkä sen arvasittekin. Kokonaisuudessaan tämän kuohkean ilmestyksen tavoittelu vie siis 20 minuuttia. Ei paha.

                            


Tämä syntyi eräänä päivänä tullessani hurjan nälkäisenä kotiin. Hurjan nälkäisenä valkoinen, tuore leipä tuntuu yhtä houkuttelevalta ajatukselta kuin jäätelö helteessä, joten sitä oli sitten saatava mahdollisimman nopeasti. Sekoittelin vaistonvaraisen taikinan, kaadoin sen vuokaan ja kruunasin pinnan sormisuolalla ja rosmariinilla. Ja sitten vain toivoin - kuohkeaa, rapeakuorista ja sisältä pehmeää leipää.





Ja voi kuinka ilahduinkaan, kun huomasin tämän täyttävän nuo vaativahkot kriteerini. Tämä oli kuohkeaa, rapeakuorista, sisältä pehmeää ja siinä oli rosmariinia ja sormisuolaa - tarvitseeko sanoa enempää? En sano, vaan kirjoitan teille reseptin.




Nopea ja kuohkea focaccia (pienehkö leipä, joka ruokkii noin 4-6 leipäilijää)


3 dl jauhoja (gluteenitonta seosta tai vehnäjauhoja)
0,75 tl leivinjauhetta
0,75 tl soodaa
0,75 tl suolaa
1,5 dl keskipaksua (rasvaa n. 2-5%) maustamatonta jogurttia
1 dl vettä
0,5 dl oliiviöljyä
2 tl kuivattua rosmariinia
(halutessasi sekoita taikinaan oliiveja ja/tai aurinkokuivattuja tomaatteja)
pinnalle: kuivattua tai tuoretta rosmariinia ja sormisuolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää niiden sekaan kaikki loput aineet. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan (halkaisija n. 20 cm) ja ripottele sen päälle rosmariinia ja sormisuolaa. Voit myös leikata leivän pintaan muutaman viillon. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Leipä on parasta muutaman päivän sisällä leipomisesta, mutta lupaan ettei sen syöminen tuota ongelmia.

Mansikkaiset whoopiet

Whoopie! Rapakontakainen villitys on noin kahden vuoden viiveellä saavuttanut tämänkin nupin. Pehmeän mehevät ja hieman keksimäiset kansipyörylät runsaalla täytteellä - kuulostaa täydelliseltä konseptilta, vai mitä? Eihän tuollaista mitenkään voi jättää kokeilematta.  Lisäksi kaikki pienet leivonnaiset ovat hurjan söpöjä. Hypoteesi osoittautui oikeaksi, olivat erittäin herkullisia. Kuin täytekeksejä, mutta parempia. Ehdotankin viralliseksi suomennokseksi kuningastäytekeksiä. 

                    

Tein näitä jo juhannuksena, mutta vielä ehtii tekemään näitä tuoreista mansikoista. Ohjeen varastin Kamomillan konditoria -blogista. Täytteeseen lisäsin tuoreita mansikoita, muuten seurasin kyseenalaistamatta fiksumpain neuvoja. Nämä syntyivät ilman kanamunaa ja saat näistä kokonaan vegaanisia käyttämällä maidotonta margariinia ja soija- tai muuta kasvimaitoa.




Whoopiet (14-16 kpl)

Pohjat:

150 g (maidotonta) margariinia
2,5 dl sokeria
1 dl omenasosetta tai (soija)jogurttia
1,5 dl (soija)maitoa
2 rkl perunajauhoja tai maissitärkkelystä
1 dl kaakaojauhetta
0,5 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
1,5 tl soodaa
4 dl jauhoja (gluteenittomia tai tavallisia)

Täyte:

75 g (maidotonta) margariinia
3 dl tomusokeria
muutama desilitra tuoreita mansikoita

Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kaikki muut aineet paitsi kaksi viimeistä. Sekoita sitten sooda jauhoihin ja lisää jauhot taikinan sekaan huolellisesti sekoittaen. Laita taikinasta leivinpaperille tasaisenkokoisia- ja muotoisia nokareita. Jätä runsaasti leviämisvaraa. Paista 175-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia ja anna jäähtyä kunnolla.

Tee täyte: vaahdota margariini pehmeäksi ja sekoita siihen tomusokeri ja pieneksi pilkotut mansikat. Laita täytettä täysin jäähtyneen whoopien päälle ja aseta toinen kanneksi. Hammastikku whoopien keskellä auttaa leivosta pysymään kasassa, ja voi laittaa tikkun mansikan koristeeksi. Whoopiet ovat parhaimmillaan pienen jääkaappivetäytymisen jälkeen.

Aamumuffinssit eli banaani-hasselpähkinämuffinssit

Enpä olisi uskonut näkeväni tätä päivää - leivon jotain, joka ei ole suolaista, mutta siinä ei ole sokeria (ja ennen kuin vedätte kahvit tai mahdolliset muut juomat henkitorveenne, tässä ei myöskään ole steviaa). Kaikki lähti liikkeelle siitä, että halusin leipoa jotain aamuleivonnaista. (Tai jos ollaan tarkkoja, kaikki banaanileivonnaiset tietenkin lähtevät liikkeelle uhkaavasti tummentuneista banaaneista.) Aamuleivonnainen on tietenkin a) vähän tavallista ei-makeaa leivonnaista jännittävämpi ja hauskempi ja b) kuitenkin ehdottomasti sellainen, jota ei voisi syödä jälkiruuaksi.




Näiden mietteiden tuloksena syntyivät nämä kauraiset ja mehevät muffinssit. Banaani tuo näihin juuri sopivasti makeutta (koska en itsekään tunnista itseäni tuosta lauseesta, korostan: kyse on aamiaismuffinsseista - jos haluatte herkkumuffinsseja, tehkää vaikka näitä). Hasselpähkinät tuovat paahteista makua ja mukavaa purutuntumaa. Kaurahiutaleet puolestaan antavat muffinsseille rouheisuutta ja aamumaista fiilistä.

Tässä siis oiva ja mahdottoman helppo (ainekset vain sekoitetaan) tapa tuoda hieman vaihtelua aterioiden kuninkaan* tarjontaan. Nämä voi hyvin paistella jo edellisenä päivänä, sillä nämä ovat vähintään yhtä hyviä jääkaappikylmänä kuin uunituoreena. Voit myös tehdä taikinan valmiiksi jääkaappiin ja paistaa muffinssit aamulla. Joten nyt jatkan fitness-tyylillä ja kysyn, että what's your excuse?



(*Koska tänään on ehdittävä tekemään muutakin, en nyt ala kirjoittelemaan aamupalan hienoudesta  yleisellä tasolla. Oletan, että te jo tiedätte. Näissä aamupala-asioissa olen optimisti.)




Banaani-hasselpähkinämuffinssit (tulisikohan tusinan verran - olin nokkelasti kirjoittanut muistiin ainekset, mutten sitä, montako yksilöä niistä syntyy)

2 banaania (tummuneet käyvät mainiosti)
2 munaa
3 dl jauhoja (käytin riisijauhoja, lähes kaikki muutkin jauhot käyvät)
3 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
0,5 tl suolaa
noin 0,5-1 dl hasselpähkinöitä kevyesti rouhittuna
1 dl maustamatonta jogurttia (rasvainen on parasta, tietenkin)
0,5 dl öljyä
(pinnalle kaurahiutaleita ja pähkinärouhetta)

Soseuta banaanit esimerkiksi haarukalla tai sauvasekoittimella. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sekaisin banaani, munat, kuivat aineet, pähkinärouhe, jogurtti ja öljy. Lusikoi taikinaa muffinssivuokiin (koristele kaurahiutaleilla ja pähkinärouheella) ja paista 200-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Muodon vuoksi kannattaa käyttää joko kahta paperista muffinssivuokaa tai laittaa paperiset vuoat silikonisen muffinssivuoan syvennyksiin.

Maapähkinävoikeksit

Maapähkinävoi on uusi ihastukseni. En ole aikaisemmin juurikaan ollut sen kanssa tekemisissä, vaan olen ymmärtänyt sen hienouden vasta lähiaikoina. Niin hyvää ja monikäyttöistä! Se sopii erilaisiin marinadeihin, hedelmien dippaamiseen, hummukseen, kaikkeen missä on suklaata, ja tietenkin myös kekseihin. Tämän ohjeen löysin Vegan Yumminess -blogista.


            

Tein keksit muuten täysin samoin kuin alkuperäisessä ohjeessa, paisti että muutin ne gluteenittomiksi, unohdin sörkkiä pintaa haarukalla ja vaihdoin pinnalle ripoteltavan sokerin sormisuolaan - hyvin toimi, mutta jos et rakasta sormisuolaa kuten minä, voit toki jättää sen pois (mutta hei, kuka muka ei rakasta sormisuolaa, kysynpä vaan). Lisäksi puolitin määrät, koska meillä oli hieman muutakin syötävää samassa pöydässä - tosin keksithän säilyvät pitkään (krhm), joten mitäs sitä säästelemään jos kerran keksipuuhiin alkaa. Tässä siis 24 keksin satsi, määrät desilitroiksi muutettuna.




Maapähkinävoikeksit (24 kpl)

2,5 dl maapähkinävoita
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl manteli-, soija- tai muuta maitoa
1 tl maissitärkkelystä (korvaa munan, voit käyttää myös perunajauhoa)
ripaus suolaa
0,5 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 dl jauhoja (käytin riisi- ja maissijauhoja, myös muut gluteenittomat tai vehnäjauhot käyvät)
(sormisuolaa tai sokeria keksien päälle)


Sekoita kaikki paitsi kaksi viimeistä ainesta hyvin sekaisin. Lisää sitten kaurahiutaleet ja jauho ja sekoita tasaiseksi. Laita taikinaa lusikalla pellille (jätä leviämisvaraa). Paista 225-asteisessa uunissa
noin 12 minuuttia.

Oliivi-timjamiskonssit

Ennen kuin jatketaan makeiden herkkujen parissa, tarjoan tähän väliin teille herkullisen suolapalan. Oliivi-timjamiskonsseja, olkaa hyvät. Hyviä olivat nämäkin. Koostumus oli ihanan pehmoinen ja mehevä, niin kuin skonsissa kuuluukin olla. Ja oliivit ja timjami nyt on aina hyvä lisä kaikkeen. Söimme näitä (tai nämä) kotitekoisen peston(kaltaisen valmisteen) sekä hummuksen kanssa. Liitän oheen myös tuon kehittelemäni pestotahnan ohjeen. Se kun oli oikein hyvää ja täyteläistä, vaikkei siinä ollutkaan parmesaania - kaikkea sitä näkee.

Skonssien ohje on mukailtu Maku-sivuston ohjeesta.


Timjami-oliiviskonssit (n. 15 kpl)

4 dl jauhoja (gluteenittomia tai vehnäjauhoja)
1 rkl sokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
75 g maidotonta margariinia (tai tavallista)
1 dl soijajogurttia (tai tavallista maustamatonta jogurttia)
noin 3 rkl silputtua tuoretta timjamia
hyviä oliiveja (=ei mustia, mielelllään kivellisiä joista poistat kivet itse) pilkottuna, 3-6 rkl riippuen siitä kuinka oliivisia skonsseja haluat

Sekoita kuivat aineet. Lisää sekaan kuutioitu margariini ja nypi taikina tasaiseksi. Sekoita sekaan jogurtti, timjami ja oliivit. Laita taikinaa lusikalla pellille keoiksi, tai jos sinulla ei ole yhtä kiire saada valmiita skonsseja kuin minulla, niin kauli taikinasta levy ja ota siitä muotilla - esimerkiksi juomalasilla - tasaisia ja kauniita paloja. Paista 225-asteisessa uunissa noin 12-15 minuuttia. Skonssit ovat valmiita, kun ne ovat pohjasta hieman ruskettuneita.





Täyteläinen pesto

1 dl cashew-pähkinöitä (voit käyttä myös pinjansiemeniä)
1 avokado
2 ruukkua basilikaa
2-3 rkl oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
pippuria

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja ajele tasaiseksi. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja/tai sitruunamehua. En itse mitannut aineita eikä se tällaisissa tahnoissa olekaan kovin tärkeää - laita sen verran kuin tuntuu hyvältä. Basilikan määrä en kuitenkaan suosittele ainakaan vähentämään.

Saanko esitellä: kuuluisa Twin Peaksin kirsikkapiirakka

Tämä piirakka on omistettu eräälle ihanalle ystävälleni, joka on jostain syystä kerrassaan hulluna tähän. Tein tätä ensimmäisen kerran viime vuonna, ja siitä lähtien tämä on toiminut ystäväni taivaallisen halvajäädykkeen ohella keskinäisenä valuuttanamme. Ties kuinka monet vedonlyönnit on lyöty kirskikkapiirakka- ja halvajäädykepääomaa hyödyntäen. Tästä tekee erityisen odotetun se seikka, että kirsikoita ei talvella oikein saa mistään.


               
           

Tällä piirakalla on toinenkin tärkeä merkitys - nimittäin Twin Peaks, tuo televisioviihteen ehdoton helmi. Kun perkasin kirsikoita ja kuuntelin sarjan soundtrackia, sain hetkeksi palata siihen maagiseen tunnelmaan, jonka kaikki sarjaa katsoneet varmasti tietävät. Liikutuksen kyyneleet eivät olleet kaukana.


             

           
No myönnetään, onhan tämä muutenkin hyvää piirakkaa. Kirsikkatäytteestä tulee tällä Leila Lindholmin ohjeella (Vielä yksi pala! -kirjasta) todella herkullista. Makeusaste on täydellinen - kirsikan oma maku säilyy, mutta happamuus taittuu pois. Piirakkapalan viimeistelee kermavaahtonokare. Ensimmäistä palaa leikatessamme laitoimme Twin Peaksin tunnusmusiikin soimaan ja kuvasimme rituaalista hidastetun videon. Dale Cooperia lainaten: This must be where pies go when they die.

Seuraavana päivänä sain sähköpostiini viestin otsikolla The Twin Peaks Cherry Pie Cult: A Short Story, osat 1&2.


             





Twin Peaksin kirsikkapiirakka (n. 8 palaa)

Pohja:
1 dl vettä
1,5 tl psylliumia
4,5 dl gluteenitonta jauhoseosta tai vehnäjauhoja (vehnäjauhojen kanssa et tarvitse psylliumia - lisää silloin vesi sellaisenaan)
1 dl tomusokeria
150 g voita tai margariinia paloina (jos käytät maidotonta margariinia, saat vegaanisen piirakan)

Täyte:
1,5 litraa tuoreita kirsikoita
1 dl sokeria
1 tuore vaniljatanko
1 pestyn luomusitruunan raastettu kuori ja mehu (jos et löydä luomusituunaa, käytä vain mehu)
2 rkl perunajauhoja(piirakan pinnalle hieman sokeria)

Turvota psylliumia vedessä noin 10 minuuttia. Lisää loput aineet ja nypi huolellisesti tasaiseksi taikinaksi. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Pese kirsikat ja poista niistä kivet ja kannat. (Kuuntele samalla Twin Peaksin soundtrackia.) Laita kattilaan peratut kirsikat, sokeri, halkaistu vaniljatanko josta olet raaputtanut siemenet ulos sekä situunan kuoriraaste. Kiehauta kirsikat. Sekoita sitruunamehu ja perunajauho ja kaada seos ohuena kirsikoiden joukkoon. Sekoita huolellisesti kunnes seos sakenee kiisselimäiseksi. Ota kattila pois liedeltä.

Jaa murotaikina kahteen osaan, joista toinen on hieman suurempi. Kauli isommasta osasta piirakan pohjataikina. Taikinan siirtäminen onnistuu helposti, kun kaulit taikinan leivinpaperin päällä ja nostat sen avulla piirakkavuoan (halkaisija n. 25-30 cm) pohjalle. Kaada päälle kirsikkatäyte. Kauli toisesta taikinapalasta piirakalle kansi ja asettele se täytteen päälle. Painele reunat yhteen. Leikkaa piirakan kuoreen veitsellä muutama viilto ja ripottele pinnalle hieman tavallista sokeria tuomaan rapeutta. Paista 175-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia.






Twin Peaks -kuvat: tumblr.com

Mehevä raparperipiirakka

Luovutin. Ostin uuden usb-piuhan. Nyt on nimittäin niin monta herkkua kameran kätköissä, etten voinut enää odottaa. Viikonloppuna juhlittiin nimittäin sekä juhannusta että syntymäpäiviä, ja sokerihan siinä meinasi loppua kesken. Onneksi ei kuitenkaan loppunut. Lukuisista herkuista esittelen nyt ensimmäisenä tämän herkullisen raparperipiirakan, ennen kuin raparperit loppuvat turuilta ja toreilta (tahi naapurin puutarhasta, krhm).

                 

Tämä sai inspiraationsa Chocochili-blogista lukemastani vinkistä, jonka mukaan soijajogurtti jähmettyy uunissa. Tuo on hyödyllinen tieto kaikille, jotka leipovat joskus vegaanisia tai allergiaystävällisiä leipomuksia, mutta suosittelen kikkaa kyllä muillekin. Soijajogurtti antoi piirakkaan mainion koostumuksen - sopivasti hyytyneen ja mehevän. Eikä se tietenkään maistunut yhtään soijalta. Edes Mielensäpahoittaja ei huomaisi että tässä on soijajogurttia, ellei hänelle  sitä kerrottaisi. (Arvostan suuresti vanhan liiton naisia ja miehiä, joten käsittelen huolella mahdolliset ennakkoluulot).


             


Pinnalle laitoin vielä murutaikinaseoksen, sillä halusin piirakkaan jogurtin pehmeyden vastapainoksi myös mukavaa rapsakkuutta. Pohjana käytin vakiomurotaikinaani. Ja raparperihan nyt on aina hyvää, varsinkin kun laittaa piirakkaa alle ja sokeria päälle. Suosittelen siis tarttumaan siihen vielä kun se on mahdollista.

Cocktail-sateenvarjon käyttö koristelussa on vapaaehtoista mutta suotavaa.


Mehevä raparperipiirakka (8-10 palaa)

Pohja:

1 dl vettä
1,5 tl psylliumia
4,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 dl tomusokeria
150 g voita tai margariinia (jos haluat maidottoman piirakan, käytä maidotonta margariinia)
Täyte:

muutama raparperinvarsi (lue: niin monta kuin kehtaat ottaa naapurin kasvimaalta)
2 dl sokeria
ripau kanelia
1-2 tl vaniljasokeria
500 g maustamatonta soijajogurttia
1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
0,5 dl sokeria

(tarjoiluun kermavaahtoa, vaniljakastiketta, makeutettua kookoskermavaahtoa tms.)



Sekoita veteen psyllium ja jätä turpoamaan noin 10 minuutiksi. Sekoita joukkoon jauhot, sokeri ja paloiteltu margariini. Nypi tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin siksi aikaa kun teet täytteen.

Kuori raparperi ja leikkaa paloksi. Sekoita noin 0,5 dl sokeria (jätä 1,5 dl jogurttia varten) ja ripaus kanelia. Kierittele raparperipalat sokeri-kaneliseoksessa. Sekoita soijajogurttiin jäljelle jäänyt 1,5 dl sokeria sekä vaniljasokeri. Kun lisäilet sokeria, maista silloin tällöin onko makeusaste sopiva - itse en mitannut sokeria, joten määrää ei kannata noudattaa orjallisesti.

Ota pohjataikinasta talteen noin 1/4 ja sekoita siihen 1 dl kaurahiutaleita ja 0,5 dl sokeria. Painele loppu taikina yhden ison (halkaisija n. 24 cm) tai neljän pienen (halkaisija n. 12 cm) vuoan pohjalle. Laita pohjataikinan päälle rapareri, jogurtti ja lopuksi kauraseos. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia tai kunnes piirakka on kiinteytynyt ja muruseos ruskettunut. Piirakka ei ole lämpimänä  vielä täysin hyytynyt, joten se kannattaa laittaa yöksi jääkaappiin ja tarjoilla seuraavana päivänä.

Nigellan taivaallinen brownie

Olen tuloksetta yrittänyt miettiä, minne piiloutuisin jos olisin kameran usb-kaapeli. Etsinnät jatkuvat edelleen. En kuitenkaan malta enää odottaa tämän brownie-ilosanoman jakamista, joten tässä se nyt tulee kännykkäkamerakuvilla höystettynä (kun pääsen käsiksi kamerani sisältöön, voin tulla vaihtamaan kuvat parempiin - ja tämän teinkin). Ja sitä paitsi, koristelin nämä sulopalat kirsikoilla ja mansikoilla, joten tätähän voi alkuperäisen lumitäpläisen brownien sijaan kutsua ajankohtaisesti juhannusbrownieksi.

Olisihan se pitänyt tietää, että paras brownie-resepti löytyy Nigellan arkistoista. Tämä snow-flecked brownie oli taivaallista. Kuin täyttä suklaata, paitsi että parempaa - fudgemaista, pehmeää, mehevää ja rapeakuorista. Mitä muuta voi brownielta (ja elämältä ylipäätään) vaatia?

                     

Varmaan arvaatte, että tämä kipusi suosikkileipomusteni joukkoon ja Nigellan asema sydämessäni vahvistui entisestään. Teen tätä varmasti uudestaan. Jos kaipaa vaihtelua, tätä voi varioida helposti vaihtamalla valkosuklaan johonkin muuhun. Pahoittelut ylivalottuneesta ja epätarkasta kuvasta, ihan hävettää . Mutta katsokaa nyt miten suloinen keko. Aivan kuin pieni brownie-kaupunki - saisinpa asua tuolla.

Brownien kohdalla optimaalisen paistoajan löytäminen on kaikista tärkeintä - muussa ei juuri voi epäonnistua. Brownie on valmis, kun se alkaa hieman irrota reunoilta, mutta on keskeltä vielä taikinaista. Itse istuin koko ajan uunin edessä ristinmerkkejä tehden ja tarkistin brownien tilan noin kymmenen kertaa. Täydellinen aika omalla uunillani oli 17 minuuttia, mutta kuten tiedätte, uuneissa on suuria eroja. Olkaa siis tarkkana!




Nigellan brownie valkosuklaapaloilla


200 g voita
200 g laadukasta tummaa suklaata
3 munaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 dl vehnäjauhoja tai gluteenittomia jauhoja (itse käytin maissi- ja puolet riisijauhoa)
ripaus suolaa
130 g valkosuklaata paloiina

Paloittele voi ja suklaa kattilaan ja sulata ne. Voit laittaa kattilan kylmään veteen, jotta se jäähtyisi nopeammin. Vatkaa sekaisin munat ja sokerit. Lisää hieman jäähtynyt voi-suklaaseos. Lisää jauhot, suola ja paloiteltu valkosuklaa. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun alumiiniseen vuokaan (suunnilleen puolikkaan uunipellin kokoiseen tai pienempään - itse tein annoksen tuplana ja sain ison pellillisen matalahkoja brownieita).

Paista 170-asteisessa uunissa niin kauan, että brownie alkaa hieman irrota reunoilta, mutta on keskeltä vielä löysää. Kun tökkäät keskelle hammastikun, siihen saa tarttua taikinaa. Tämä vie uunista ja vuoan koosta riippuen noin 15-25 minuuttia. Brownie on parasta seuraavana päivänä oltuaan yön jääkaapissa.

Erään kesäillan mainiot pizzat

Jep, kännykkäkamerakuva. Pahoittelut siitä. Kamerani usb-kaapeli on mystisesti kadoksissa, joten en voinut tulla jakamaan alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti brownie-reseptiä (palaan siihen heti kun kaapeli löytyy). Sen sijaan kaivelin arkistojen kätköistä tämän muutaman viikon takaisen pizzakuvan. Näiden pizzojen muistelu tuo veden kielelle ja kaipuun mielelle, sen verran harmoniset makuyhdistelmät näissä oli.

Toisen pizzan päätähtiä ovat bataatti ja feta, toisen taas halloumi ja paprika. Kun nämä makuparit täydentyvät vielä muilla mahtavilla jutuilla, tulos on huikean hyvä. Yritimme kuumeisesti pohtia, kumpi näistä oli parempaa, mutta tuloksetta - kumman tahansa olisi valinnut, olisi tullut paha mieli toisen pizzan puolesta.

Gluteeniton pizzataikina (kaksi pizzaa)

5 dl gluteenittomia jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl suolaa
2 dl vettä
n. 5 rkl oliiviöjyä

Sekoita kaikki aineet keskenään ja jaa taikina kahteen osaan.


Bataatti-fetapizza


puolet yllä olevasta pizzataikinasta
tomaattikastiketta
1/4 keskikokoisesta bataatista
100 g laadukasta fetaa
muutama aurinkokuivattu tomaatti pilkottuna
muutama rosmariinin oksa
2-3 rkl pinjansiemeniä (jos haluat hifistellä, voit paahtaa siemenet)
mozzarellaraastetta (niin paljon kuin kehtaat laittaa)

Muotoile taikinasta pizza kostutetuin käsin tai kaulimella (jos teet suorakaiteen muotoisen pizzan, voit paistaa kaksi pizzaa yhdellä pellillä). Levitä pizzapohjan päälle ohuesti tomaattikastiketta ja ripottele päälle mozzarellaraastetta. Tee raa'asta, kuoritusta bataatista ohuita siivuja ja asettele ne ja kaikki muut täytteet pohjan päälle. Ripottele lopuksi pinnalle vielä hieman mozzarellaraastetta. Paista pizzaa 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.



Halloumi-paprikapizza


toinen puoli pizzataikinasta
tomaattikastiketta
puolikas punasipuli
puoli pakettia halloumia
yksi punainen suippopaprika tai tavallinen paprika
mozzarellaraastetta

Muotoile taikinasta pizzapohja. Laita sen päälle tomaattikastiketta ja mozzarellaraastetta. Lisää sipulirenkaat, pilkottu halloumi ja suikaloitu paprika. Lisää päälle vielä hieman mozzarellaa.

Siken maailman paras suklaakakku

Tässä on äitienpäiväbrunssimme makea osuus: Sikke Sumarin ohjeella tehty maailman paras suklaakakku. Tämä oli kyllä tosi herkullista ja leipomisvaihe ei paljon kättä rasittanut, sillä ainekset vain sekoitettiin keskenään. Tämän kanssa kävi vain valitettavasti niin, että paistoin tätä hieman liian kauan. Vaikka tämä olikin uunissa 20 minuuttia eli alle ohjeessa olleen minimiajan, tämä oli silti täysin kypsä - ja ainakin omasta mielestäni tällainen suklaakakku täytyy ehdottomasti jättää sopivan raa'aksi!

               

Todennäköisesti teen tätä vielä uudestaan, sillä jäi niin vaivaamaan tuo väärä paistoaika. Voin vain kuvitella kuinka taivaallista tämä on oikean paistoajan kanssa, sillä ylikypsänäkin tämä oli hyvää. Katsokaa nyt tuota ainesosalistaa, eihän noilla pitäisi voida epäonnistua... Itse lisäsin tähän vielä kardemummaa, sillä kardemumman ja suklaan liitto on vastustamaton.

Siken ohjeen mukaan paistoaika on 25-30 minuuttia, mutta oma kakkuni tuli ylikypsäksi 20 minuutissa. Esimerkiksi Lunni leipoo -blogissa tätä taas oli paistettu 40 minuuttia. Uuneissa on siis isoja eroja, ole tarkkana!



Sikke Sumarin suklaakakku

3 dl gluteenitonta jauhoseosta tai vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoja
1 tl suolaa
2 dl kaakaojauhetta
3,2 dl sokeria (eiköhän 3 dl ole ihan hyvä :) )
2 dl fariinisokeria (laitoin muscovadosokeria)
3 dl tummaa suklaata rouhittuna (n. 200 g muistaakseni)
2 dl sulatettua voita
4 munaa
1 dl espressoa
(2 tl kardemummaa)

Sekoita kaikki aineet keskenään ja paista 180 asteessa leivinpaperilla vuoratussa vuoassa kunnes kakku on reunoilta kohtalaisen kiinteää mutta keskeltä vielä melko löysää. Kun tökkäät kakkuun tikun, siihen saa jäädä hieman taikinaa.

Huikean hyvä parmesaanikakku

Kun näin Kinuskikissan parmesaanikakun, tiesin heti, että se tulisi päätymään äitienpäiväbrunssilemme, äitini kun ei oikein innostu mistään makeasta (mutta sehän ei toki estänyt minua tekemästä brunssille myös suklaakakkua). Ja onpa muuten jännä, ettei ole ennen tullut mieleen tehdä suolaista kuivakakkua (jota ei tosin millään voi sanoa kuivaksi). Sehän on loistava hyvä idea.



Tein Kinuskikissan versioon pieniä muutoksia: vaihdoin timjamin rosmariiniin (yllätys), lisäsin taikinaan aurinkokuivattuja tomaatteja (enkä enää lisännyt erikseen suolaa) ja käytin vuoan jauhotukseen seesaminsiemeniä. Aurinkokuivatut tomaatit toivat kakkuun maukkaita ja meheviä sattumia ja seesaminsiemenkuorrutus taas ihanan rapean rakenteen ja paahteisen maun.

                 

Ja tästähän tuli brunssipöydän kuningas ja kuningatar. Mehevää ja niiin hyvän makuista. Seuraavat pari päivää vietin hyvässä leivässä, sillä tätä oli aina pakko ottaa vielä yksi pala, kunnes viimeinenkin muru oli kadonnut. Mitä olisikaan menetetty jos tämä ei olisi päätynyt kokeiluun.




Superhyvä parmesaanikakku


200 g parmesaaniraastetta
5 dl gluteenitonta jauhoseosta tai vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl silputtua aurinkokuivattua tomaattia
rosmariinia: muutama ruokalusikallinen tuoretta tai pari teelusikallista kuivattua (tai molempia)
2 munaa
2 dl turkkilaista jogurttia
1 dl oliiviöljyä

vuokaan: voita ja seesaminsiemeniä (jos haluat hifistellä, voit paahtaa siemenet ennen jauhotusta)

Sekoita kaikki taikinan aineet huolellisesti sekaisin. Mitään ei siis vatkata. Voitele rengasvuoka ja "jauhota" seesaminsiemenillä. Kaada taikina vuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Koristele esimerkiksi rosmariinin oksilla ja kirsikkatomaateilla.

Maailman paras porkkanakakku (oikeasti)

Erään syntymäpäivän kunniaksi päätin leipoa porkkanakakkua. Kunnianhimoisesti kirjoitin Googlen hakukenttään maailman paras porkkanakakku. Pienen tutkimuksen jälkeen päädyin siihen tulokseen, että potentiaalisin ehdokas maailman parhaaksi porkkanakakuksi on Leila Lindholmin Pala kakkua -kirjan versio. Syyt ovat nämä: 1) tämä oli saanut eniten ylistyssanoja, ja 2) resepti on Leilan.




Ja niin minä sitten tartuin porkkanaan toivoen sen päätyvän supermehevään ja ihanan mausteiseen kakkuun. Jotta homma olisi hieman jännittävämpää, tein Leilan reseptiin jonkin verran muutoksia. Vaihdoin osan sokeista muscovadosokeriin (josta tuli saman tien yksi uusi suosikkiraaka-aineeni, miten olenkaan voinut elää tähän asti ilman muscovadosokeria?), laitoin enemmän mausteita, vaihdoin auringonkukkaöljyn saksanpähkinäöljyyn, tein eri kuorruttuksen ja viimeistelin kakun paahdetulla hasselpähkinärouheella.

Nyt kaikki varmasti kihisevät jännityksestä - mikä oli lopputulos? No, omalla porkkanakakkukokemuksellani voin sanoa, että on nimensä veroinen kakku. Siis maailman paras. Kokeilkaa ja repikää vanhat porkkanakakkureseptinne. Jos mahdollista, tämä kannattaa tehdä edellisenä päivänä, sillä tämän tyylisten kakkujen maku vain paranee, kun ne saavat maustua jääkaapissa. Kuorrutuksen voit tehdä vasta tarjoilupäivänä.

Leilan resepti löytyy esimerkiksi täältä. Sitä voi käyttää, jos sattuu vaikkapa olemaan pähkinäallerginen. Mutta muscovadosokeria suosittelen lämpimästi kaikille.




Maailman paras porkkanakakku (noin 8-10 palaa)


Taikina:

3 (luomu)munaa
2 dl tummaa muscovadosokeria
1 dl tavallista valkoista sokeria
3 dl jauhoja (vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta)
2 tl vaniljasokeria (mielellään tummaa)
3 tl leivinjauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
2 tl kanelia
1 tl inkiväärijauhetta
0,5 tl suolaa
1,5 dl saksanpähkinäöljyä
4,5 dl hienoksi raastettua porkkanaa


Kuorrute:

400 g tuorejuustoa
n. 2 dl tomusokeria (voit lisätä tai vähentää maun mukaan)
2 tl vaniljasokeria
1 limetin mehu
vajaa desi (hassel)pähkinärouhetta



Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään kaikki kuivat aineet ja kääntele ne huolellisesti muna-sokerivaahtoon. Lisää öljy ja porkkanaraaste. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (halkaisija noin 24 cm). Jos teet gluteenittoman kakun, muista käyttää gluteenittomia korppujauhoja. Paista 150-asteisessa uunissa noin 55 minuuttia.

Tee kuorrute: sekoita tuorejuusto, tomusokeri, vaniljasokeri ja limetin mehu. Kumoa jäähtynyt kakku ja levitä kuorrutetta reunoille ja päälle. Kuorruta kakku vasta kun se on täysin jäähtynyt! Paahda pähkinärouhetta kuivalla pannulla kunnes se on saanut hieman väriä. Ripottele paahdettu pähkinärouhe tasaisesti kuorrutteen päälle.

Suklaa-maapähkinävoipallot

Viime postauksessani lupailinkin jotain maapähkinävoin ja suklaan ystäville, ja tässä se nyt kaikessa yksinkertaisuudessaan tulee: suklaa-maapähkinävoipallot. Vappuna halusin ensimmäistä kertaa itse kokeilla jotain herkkua maapähkinävoista ja suklaasta, ja mieleen tuli ajatus näistä superhelpoista ja superherkullisista pikku palleroista.

          

Nämä ovat oikeastaan cookie popseja ilman tikkua (ja holtittomasti kasvavaa tikkupinoa lautasella). Suurin osa on varmaan popseista joskus kuullut, mutta tiedoksi pimennossa eläneille: cookie- tai cake popsit tehdään sekoittamalla keksi- tai kakkumurskaa ja jotain "sidosainetta", yleensä tuorejuustoa. Lopuksi pallot pyöritellään sulassa suklaassa.

Näissä palloissa käytin - yllätys yllätys - suklaakeksejä ja maapähkinävoita. Saat näistä vegaanisia käyttämällä munattomia ja maidottomia suklaakeksejä (esim. näitä tummasta suklaasta tehtynä) sekä maidotonta tummaa suklaata. Itse olin laiska ja ostin suklaakeksit kaupasta. En myöskään koristellut näitä mitenkään, mutta jos on vähänkään enemmän viitseliäisyyttä ja aikaa, niin suosittelen kokeilemaan esimerkiksi murskattua maapähkinää palloja kaunistamaan ja maustamaan.



Suklaa-maapähkivävoipallot (n. 12 kpl)


125-150 g suklaakeksejä (noin 12 kpl?), gluteenittomia tai tavallisia, ostettuja tai itse tehtyjä
3 rkl maapähkinävoita
(tilkka vettä)
100 g tummaa suklaata
(koristeluun maapähkinämurskaa)

Laita keksit ja maapähkinävoi tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Massan valmistaminen onnistuu myös ilman tehosekoitinta, mutta vie enemmän aikaa. Murskaa tällöin keksit huolellisesti käsin ja sekoita joukkoon maapähkinävoi. Jos massa on liian paksua muotoiltavaksi, lisää tilkka vettä ja sekoita uudestaan.

Muotoile massasta palloja ja laita pallot hetkeksi kovettumaan jääkaappiin. Sulata suklaa ja kierittele pallot siinä haarukan avulla. Jos olet viitseliäs toisin kuin minä, voit ripotella vielä jähmettymättömän suklaan päälle hieman murskattua maapähkinää. Laita kuorrutetut pallot jääkaappiin kovettumaan.