Pinaatti-fetapiirakka

Vappupäivänä tein pitkästä aikaa suolaista piirakka, tällä kertaa klassisella ja aina toimivalla yhdistelmällä pinaattia ja fetaa. Niiden lisäksi piirakassa oli punasipulia, pinjansiemeniä sekä mausteena rosmariinia ja minttua. Maut pelasivat hyvin yhteen ja lopputulos oli varsin maistuva.

Pohjana käytin tietysti luottoreseptiäni. Tykkään kokeilla uusia juttuja, mutta esimerkiksi piirakkataikinoiden kohdalla olen onnekseni löytänyt niin hyvät reseptit, ettei tulisi mieleenkään vaihtaa niitä (ainakaan vielä...). Täytteitä vaihtelemalla pääsen sitten tyydyttämään kokeilunhaluani.


Ps. Maapähkinävoin ja suklaan ystävät, pysykää kuulolla...



Yrttinen pinaatti-fetapiirakka (n. 6-8 palaa)

Pohja:

125 g eli puoli purkkia rahkaa
0,5 dl margariinia
0,5 (oliivi)öljyä
2,5 dl jauhoja (gluteenitonta jauhoseosta tai vehnäjauhoja - jos teet vehnäjauhoista, voit jättää psylliumin pois)
2 tl psylliumia
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa

Sekoita rahka, molemmat rasvat ja psyllium, jätä turpoamaan kymmeneksi minuutiksi. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja suola. Sekoita huolellisesti käsin tasaiseksi taikinaksi ja painele voidellun vuoan (halkaisija noin 25-27 cm) pohjalle ja reunoille. Pistele pohjaan haarukalla reikiä. Esipaista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Täyte:

1 punasipuli
150-200 g laadukasta fetaa
kaksi munaa
purkki (200 g) kermaviiliä
yksi pussi (150 g?) pakastepinaattia
1,5 tl kuivattua rosmariinia
0,5 tl kuivattua minttua
ripaus suolaa ja pippuria
puolikkaan sitruunan mehu
(muutama ruokalusikallinen pinjansiemeniä)

(Tarjoiluun yrtti-sirtuunaöljyä: sekoita puolikkaan sitruunan mehu, noin 0,5 dl oliiviöljyä ja maun mukaan tuoreita tai kuivattuja yrttejä.)

Leikka punasipuli renkaiksi ja kuullota sitä hetki öljyssä. Sekoita munat, kermaviili, sulatettu pinaatti, kaikki mausteet ja puolikkaan sitruunan mehu. Kuutioi feta ja laita palat esipaistetun piirakkapohjan päälle. Laita fetan päälle puolet punasipulista. Kaada päälle kermaviili-munaseos ja asettele loput punasipulirenkaat piirakan pinnalle. Jos haluat, ripottele päälle pinjansiemeniä. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä noin 15 minuuttia ennen tarjoilua. Koristele tuoreilla rosmariinin oksilla. Tarjoile halutessasi yrtti-sitruunaöljyn kanssa.

Rocky road

Mikä sopisikaan vappuun paremmin kuin värikäs rocky road? Jos joku on vielä elänyt pimennossa tämän herkun suhteen, niin kerrottakoon että rocky road on siis suklaata, johon on pihistelemättä sekoitettu esimerkiksi vaahtokarkkeja ja pähkinöitä. Omaan versiooni upotin pilkottuja vaahtokarkkeja, keksimurskaa ja hasselpähkinärouhetta, mutta tämä on taas niitä juttuja, joissa rajat asettaa vain mielikuvitus ja omat makumieltymykset.

                


 Tämän myötä toivotan kaikille ihanaa vappua, pitäkää hauskaa ja herkutelkaa!



Rocky road


100 g suklaata
50 g vaahtokarkkeja
50 g (hassel)pähkinärouhetta
50 g vaaleita keksejä (gluteenittomia tai tavallisia)
(kaikki määrät ovat noin-määriä)

Sulata suklaa ja sekoita siihen pilkotut vaahtokarkit tai minivaahtokarkit, pähkinärouhe ja murskatut keksit. Kaada seos vuokaan (itse käytin pyöreää irtopohjavuokaa, jonka halkaisija on noin 18 cm, mutta vuoalla ei juuri ole väliä) ja laita jääkaappiin jähmettymään vähintään muutamaksi tunniksi. Leikkaa jähmettynyt rocky road haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Rosmariini-saksanpähkinä-vuohenjuustoleipä

Rosmariini on ehdoton lempiyrttini. Valitettavan usein pyörin spontaanin rosmariiniaallon valtaamana jossain pikkukaupassa, josta ei löydy edes persiljaa (ei siinäkään tietenkään mitään vikaa ole, mutta se vain kuuluu joka puodin perusvalikoimaan). No, tälläkin kertaa kävi samalla tavalla - yhtäkkinen rosmariinin tarve valtasi minut ja syöksyin kiireellä kauppaan, josta sitä löytyi vain kuviattuna - mutta onhan se saman makuista ja muutenkin lähes yhtä ihanaa. Nyt joku varmaan miettii, että eiks toi tiiä et yrttejä voi kasvattaa itsekin. Tosiaan, ehkä vielä joskus alan yrttitarhuriksi. Mutta sitä odotellessa, kyllä tuli kuulkaa hyvää leipää kuivatustakin rosmariinista.

Rosmariini ja minä rakastamme hunajaa ja vuohenjuustoa, ja liiton kruunaa aromikas ja paahteinen saksanpähkinä. Näitä suosikkijuttujani kun heittelin taikinaan, tiesin että ei voi mennä vikaan. Ja eihän se mennyt.

Loppuun esitän teille kaikille satunnaisille ja vakituisille lukijoille kysymyksen:
 
  Mikä on sinun suosikkiyrttisi?

(Jos vastauksia tulee vähän, voin ainakin taputtaa itseäni olalle ja sanoa, että ei se ainakaan ollut liian huomaamattomasti kirjoitettu.)




Rosmariini-vuohenjuustoleipä saksanpähkinöillä ja hunajalla

5 dl vettä
1 pussi kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
3 rkl hunajaa
2 tl kuivattua rosmariinia
0,5 dl oliiviöljyä
10-12 dl vehnäjauhoja tai gluteenittomia jauhoja
70-100 g saksanpähkinöitä
n. 150 g vuohenjuustoa

Lisää lämpöiseen veteen osa jauhoista, joihin on sekoitettu kuivahiiva. Lisää suola, hunaja ja rosmariini. Lisää taikinaan vaivaten loput jauhot, rouhitut pähkinät ja öljy. Kaada taikina leipävuokaan (itse käytin matalaa ja pyöreää vuokaa) ja kohota huoneenlämmössä 30-45 minuuttia. Viipaloi päälle vuohenjuusto ja valuta sen päälle hieman hunajaa. Paista 225-asteisessa uunissa noin 35-40 minuuttia. Jos vuohenjuusto alkaa tummua liikaa, laita leivän päälle folio.

Tortano eli täytetty leipä

Tortano eli italialainen täytetty leipä tuli minulle tutuksi Leila Lindholmin Vielä yksi pala! -kirjan myötä. Leilan leipomukset ovat aina hurmaavia, joten totta kai tätäkin piti sitten kokeilla. Leipätaikina kaulitaan, täytetään, rullataan ja paistetaan, ja lopputuloksena on ihana, ja hieman tavallista juhlavampi ja ruokaisampi leipä, joka maistuu ilman päällisiäkin.


               
Leipätaikina oli oma versioni ja täytteeksi laitoin sitä mitä kaapista löytyi - aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, mozzarellaa ja basilikaa. Täytteet voi tosiaan valita oman maun mukaan. Käyttämäni yhdistelmän lisäksi voisi toimia loistavasti esimerkiksi vuohenjuusto, rosmariini, pähkinä ja hunaja. Juustoja ja yrttejä muuntelemalla saa jo mukavaa vaihtelua.

Tämän tekeminen saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, mutta ei sitä tosiaan ole. Kauliminen ja rullailu onnistuu helposti, kunhan taikina ei ole liian löysää. Eikä haittaa, vaikka taikina jossain vaiheessa vähän repeilisikin. Sehän vain lisää sympaattisuuspisteitä.




Tomaatilla, oliiveilla ja mozzarellalla täytetty leipä
Leipätaikina:
5 dl vettä
1 pussi kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
0,5 dl (oliivi)öljyä
n. 10 dl gluteenitonta jauhoseosta

Täyte:
n. 5-6 aurinkokuivattua tomaattia
yksi pallo mozzarellaa
0,5-1 dl oliiveja pilkottuna
basilikan lehtiä

Tee taikina lisäämällä 42-asteiseen veteen loput aineet. Laita jauhoja sen verran, että taikinaa pystyy juuri ja juuri kaulimaan, mutta se ei kuitenkaan ole kovaa. Vaivaa taikinaa mielellään koneella ja anna kohota peitettynä kulhossa noin 30-40 minuuttia. Kauli kohonnut taikina jauhotetulla alustalla suorakulmion muotoiseksi levyksi, joka on muutaman sentin paksuinen.

Levitä sen päälle pilkotut kuivatut tomaatit, revitty mozzarella, oliivit ja basilika. Jätä yläkulmaan muutaman sentin mittainen alue, jossa ei ole täytteitä, ja voitele se vedellä (voitelu auttaa rullaa pysymään kasassa). Rullaa taikina kääretortun tapaan ja siirrä leivinpaperille uunipellille. Taivuta rullasta ympyrä painelemalla rullan päät kiinni toisiinsa. Kohota vielä noin 30 minuuttia ja paista sitten 200-asteisessa uunissa noin 35-40 minuuttia.



Huom! Laitan tähän eri ohjeen vehnäjauhoilla tehtävään taikinaan, sillä kuulemma tuolla minun ohjeellani tuli todella iso taikina kun sen teki vehnäjauhoista. Tämä on suoraan kopioitu Leilalta.

Ei-gluteeniton taikina:

15 g tuorehiivaa

3 dl haaleaa vettä

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl hunajaa

1 rkl suolaa

2,5 dl durumvehnäjauhoja

4 dl erikoisvehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää joukkoon loput aineet ja viimeisenä jauhot. Vaivaa kimmoisaksi ja kohota kulhossa peitettynä noin 30 minuuttia. Kauli levyksi, täytä ja rullaa (ks. tarkemmat ohjeet gluteenittoman ohjeen kohdalta.)

Kaurarieskat pelkästä kaurasta

Minun on jo jonkin aikaa pitänyt tehdä leipää, jossa ei ole mitään muuta viljaa kuin kauraa. Olin hieman epäileväinen onnistumisen suhteen, mutta halusin silti kokeilla, sillä jostain syystä olen ihan hulluna kauraan. Ajattelin maksimoida onnistumismahdollisuuteni välttelemällä hiivaa, se kun ei aina ole yhteistyöhaluinen kanssani.

Päädyin siis rieskatyyppiseen ratkaisuun. Taikinan pohjana toimii kaurapuuro, johon lisäilin muita aineksia. Jauhona käytin täysjyväkaurajauhoa. Lopputulos oli varsin onnistunut. Rieskoista tuli sopivan pehmeitä, meheviä ja rouheisia, ja mikä parasta, kauraisia. Pelkäsin, että pelkkää kauraa käyttämällä lopputulos on kuiva, mutta onneksi niin ei käynyt. Tällaisten lätyskäleipien herkullisuuden salaisuus lienee siinä, että taikinan voi jättää tarpeeksi löysäksi. Sämpylöitä, vuokaleipää tai vastaavaa en ehkä tekisi pelkästä kaurasta.



Muistathan käyttää niin sanottua puhdasta kauraa (esim. Provena ja Semper), jos teet gluteenittoman version. Täysjyväkaurajauhoa on ainakin Provenalla.



Kaurarieskat pelkästä kaurasta (n. 12 kpl)


1,5 dl kaurahiutaleita + 3,5 dl vettä kaurapuuroksi keitettynä (tai noin 5 dl valmista puuroa)
2 dl täysjyväkaurajauhoja
1 dl maitoa
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1 rkl siirappia tai hunajaa

Sekoita kaurapuuroon loput aineet. Laita taikinakekoja lusikalla leivinpaperin päälle pellille ja taputtele kaurajauholla jauhotetuin käsin rieskoiksi. Paista 250 asteessa noin 12 minuuttia.

Suklaakeksitaikinatryffelit

Pahoittelut hieman sumeista kuvista, mutta oli kuulkaas melkoisen haastavaa keskittyä tällaisten herkkujen kuvaamiseen. Tähän chocolate chip cookie dough truffles -ohjeeseen törmäsin Love and olive oil -blogissa, enkä yksinkertaisesti voinut olla kokeilematta (käykää vaikka itse lukemassa blogin ylistyssanat ja katsomassa hieman näitä kuvia herkullisempia otoksia). Mielestäni moni taikina maistuu paremmalta raakana kuin paistettuna. Varsinkin kaikki keksitaikinat. Ja kaikki suklaataikinat.



Joten, no, voitte varmaan päätellä lopputuloksen. Reseptin kehittelijää lainaten:  If you could take perfection, roll it in a ball, and dip it chocolate, this would be it. On hyvin vaikeaa olla onneton kun kädessä on suklaassa kieritelty suklaakeksitaikinasta tehty pallero. Voitteko kuvitella että sellainen maistuisi joltain muulta kun mahtavalta? Niinpä.


                  

Joten tarttukaahan toimeen ja kokekaa itse näiden mahtavuus. Tässä puolitettu ja desilitramitoiksi muutettu ohje. Käyttämällä maidotonta margariinia ja suklaata sekä soija- tai mantelimaitoa saat hurmattua näillä myös vegaaniherkuttelijat.



Keksitaikinatryffelit (n. 20 kpl)

1 dl margariinia tai voita
2 dl fariinisokeria
3 dl jauhoja (vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta)
0,5 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl maitoa
n. 75 g suklaata pieniksi paloiksi pilkottuna
kuorrutukseen n. 150 g suklaata

Sekoita voi ja sokeri monitoimikoneessa tai sähkövatkaimella. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja maito. Lisää lopuksi suklaanpalat. Laita taikina jääkaappiin tai pakastimeen kovettumaan noin 30-60 minuutiksi. Muotoile siitä sitten palloja ja kieritä pallot sulatetussa suklaassa. Laita kuorrutetut pallot jääkaappiin tai pakastimeen ja anna olla siellä niin kauan että suklaa on kovettunut.

Sitruunainen juustokakku

Juustokakut ovat suklaaleivonnaisten ohella toinen suosikkijuttuni (siksi innostuinkin, kun törmäsin Smitten Kitchenin brownie-paloja sisältävän juustokakun - tuota on kyllä pakko kokeilla joskus). Tällä kertaa päädyin tähän ihanaan sitruunaiseen versioon, jonka ohjeen löysin Mau!kas-blogista. Alun perin ohje on Sikke Sumarin Ruokaa rakkaudella -ohjelmasta. Jännää tässä on se, että tähän tule liivatetta ollenkaan, vaikka kyseessä onkin hyydytettävä juustokakku. Hyytyminen on ilmeisesti kondensoidun maidon ansiota. Tämä kakku on parhaimmillaan kahden päivän kuluttua valmistuksesta - maku on toki sama yhdenkin päivän jälkeen, mutta täydellinen hyytyminen vaati hieman enemmän aikaa. Ehdottomasti tätä kuitenkin voi syödä myös seuraavana päivänä, mikäli aika (tai kärsivällisyys) ei riitä pidempään odotteluun. Muuten tämä on hyvin yksinkertainen ja nopea tehdä - aineet vaan sekaisin.

Suurensin alkuperäisen ohjeen määriä, vaihdoin keksit gluteenittomiin ja jätin limetit pois, niistä kun ei ikinä tahdo löytyä torjunta-aineetonta versiota.


Ps. Blogissa on käyty jo yli 10 000 kertaa, kiitos kaikille lukijoille! Siellä liikuskelee ilmeisesti siis muitakin kuin sukulaisia ja ystäviä - kommentoikaa vaan rohkeammin ja ilmiantakaa itsenne ;)


Sitruunainen juustokakku

Pohja:
250 g keksejä (esim. gluteenittomia vaaleita keksejä tai digestive-keksejä)
75-100 g voita tai margariinia

Täyte:
600 g maustamatonta tuorejuustoa
2 purkkia (yht. 800 g) kondensoitua maitoa
1 purkki (250 g) mascarponea
kolmen luomusitruunan raastettu kuori ja mehu


Tee pohja murskaamalla keksit ja sekoittamalla ne voisulan kanssa. Painele massa irtopohjavuoan (halkaisija 25-27 cm). Laita pohja jääkaappiin odottamaan. Sekoita täytettä varten kaikki ainekset sekaisin vatkaimella. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä yön yli, mielellään kaksikin yötä.

Ricotta-pesto-tomaattipizza

Tässäpä teille muutaman viikon takainen ihana pizza! Tein siitä tällä kertaa vaihtelun vuoksi tuollaisen suorakaiteen muotoisen. Tässä on täytteenä ricottaa, pestoa, tomaattia, mozzarellaa ja rucolaa. En ennen  innostunut rucolasta pizzan päällä, mutta aikuistuminen ei näköjään tule yksin (sanoo hän, joka leipoo kinuskivaahtomuffinsseja). Tomaattikastikkeen välttely tuntuu olevan keskeinen teema näissä pizzoissani, vaikka siitäkin kovasti pidän - tosin eihän se nyt pestoon verrattnuna ole mitään...



Ricotta-pesto-tomaattipizza (yksi keskikokoinen pizza)

Pohja:
2,5 dl gluteenittomia jauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl psylliumia (ei välttämätön)
1 tl suolaa
1 dl vettä
3 rkl oliiviöljyä
(voit myös käyttää tavallista pizzapohjaa)

Täyte:
n. 3 rkl ricottaa
n. 3 rkl pestoa
yksi tomaatti tai kirsikkatomaatteja
mozzarellajuustoraastetta
rucolaa

Sekoita kaikki pohjan aineet tasaiseksi ja muotoile taikinasta pyöreä tai kulmikas pohja. Levitä pohjan päälle ricotta, pesto, viipaloidut tai halkaistut tomaatit ja mozzarellaraaste. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Koristele pizza paiston jälkeen rucolalla.

Minttuiset suklaapalat

Eilen tarvittiin jotain nopeasti valmistuvaa pientä jälkiruokaa (älkää toki hämääntykö, näissä ei ole mitään muuta pientä kuin yhden palan koko). Hetken mietinnän jälkeen muistin nämä suussasulavat suklaapalat, joita olen kerran aiemminkin tehnyt. Se on minulta aika suuri kunnianosoitus jos teen jotain toisen kerran - sellaiseen asemaan on päässyt vain muutama resepti. No, myönnetään että vaihdoin puolet suklaasta minttusuklaaseen, mutta perusohje on kuitenkin sama.

            

Kovettumisen lisäksi näiden valmistaminen vie vain kymmenisen minuuttia. Lopputuloksena on taivaallisia, tryffelin ja fudgen risteytystä muistuttavia supersuklaisia herkkupaloja. Varokaa vaan, näiden syömistä ei kerta kaikkiaan malta lopettaa...

Alkuperäinen ohje on Ruokasuosikit-sarjan Suklaa-kirjasta. Olen muokannut reseptiä hieman, muun muassa lisäämällä siihen ripauksen suolaa korostamaan suklaan makua ja tässä vaihdoin osan tavallisesta tummasta suklaasta minttusuklaaseen - mintun ja suklaan liitto ei petä koskaan.


Minttuiset suklaapalat (n. 25 suupalan kokoista neliötä)

yksi tölkki (400 g) kondensoitua maitoa
70 g voita (tai margariinia)
200 g tummaa minttusuklaata (ainakin Rainbow-merkiltä löytyy gluteeniton tumma minttusuklaa)
250 g tummaa suklaata
ripaus suolaa

Laita kattilaan kondensoitu maito, voi ja suklaa pieninä paloina. Kuumenna miedolla lämmöllä sekoitellen kunnes suklaa ja voi sulavat. Lisää suolaripaus ja sekoita tasaiseksi. Kaada massa leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (n. 20 cm x 20 cm) ja laita jääkaappiin kovettumaan vähintään tunniksi. Leikka sitten haluamasi kokoisiksi paloiksi. Säilytä jääkaapissa.

Uusi suosikkileipä eli vaivaamaton leipä

Tämä no-knead bread eli vaivaamaton leipä on ollut melkoinen hitti viime vuosina. Ohje julkaistiin ensimmäisenä New York Times -lehdessä ja siitä se on sitten lähtenyt leviämään ympäri maailmaa eteenkin blogien puolella saavuttaen hurjan suosion. Leivästä tekee innovatiivisen hyvin löysä taikina, yli 12 tunnin kohotusaika, vaivaamattomuus ja ennen kaikkea valurautapata. Leipä paistetaan padassa, joka toimii ikään kuin höyryuunina saaden aikaan mahtavan rapean kuoren.

Itse kuulin tästä leivästä vasta viime viikolla. Tätini leipoi tätä ja sanoi sen olevan parasta leipää, mitä hän on tehnyt (kiitos siis Tuijalle mainiosta vinkistä!). Ajatus valurautapadassa paistamisesta vaikutti mielenkiintoiselta. Googlailin hakusanalla vaivaamaton leipä, enkä löytänyt yhtäkään blogikirjoitusta, jossa tätä leipää ei olisi hehkutettu ja ylistetty (kokeilkaa vaikka itse). Olin hyvin skeptinen gluteenittoman version onnistumisen suhteen, mutta päätin kuitenkin kokeilla onneani.

Ja samalla hehkutuslinjalla jatketaan tässäkin blogissa. Leivästä tuli ihan mahtavaa! Todella rapea kuori ja pehmeä sisus, jossa on ilmakuplia - juuri tällaista leivän pitääkin olla. Liekö syynä sitten kohotusaika, taikinan koostumus, valurautapata vai nämä kaikki yhdessä, tämä ohje toimii. Jopa ilman vehnää. Tätä teen ehdottomasti uudestaan, ja ehkä kokeilen paistaa muitakin leipiä valurautapadassa. Tästä olivat talouden normaaliruokavalioiset jäsenetkin aivan innoissaan.

Ensimmäinen suomennettu versio tästä leivästä oli Me Naiset -lehdessä.



Vaivaamaton leipä


7,5 dl jauhoja (vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta - osan vehnäjauhoista voi korvata esimerkiksi spelttijauhoilla, grahamjauhoilla tms. ja gluteenittomien jauhojen kaveriksi voisi sopia esimerkiksi kaurajauho tai tattarijauho)
1,5-2 tl suolaa
0,25 tl hiivaa (kyllä, se riittää)
4 dl kylmää vettä
(itse voitelin pinnan siirappi-vesiseoksella ja ripottelin päälle siemensekoitusta)

Sekoita kaikki aineet keskenään, älä vaivaa. Peitä taikinakulho kelmulla ja leivinliinalla ja jätä kohoamaan huoneenlämpöön noin 12-16 tunniksi. Sen jälkeen painele ja puristele taikinaa hieman, peitä uudestaan ja anna kohota vielä noin 1-2 tuntia. (Paineluvaiheessa taikina kuulusi siirtää hyvin jauhotetun leivinliinan päälle ja siirtää liinan kanssa kulhoon kohoamaan, mutta en keksinyt miksi se olisi välttämätöntä ja oikaisin hieman.)

Laita uuni lämpenemään noin 230 asteeseen. Laita valurautapata heti uuniin ja pidä siellä vielä noin 20 minuuttia uunin lämpenemisen jälkeen. Padat tulee olla erittäin kuuma, jotta valmis leipä irtoaa siitä hyvin. Laita sitten taikina kuumaan pataan (pataa ei siis voidella mitenkään). Halutessasi voit voidella leivän siirappi-vesiseoksella ja ripotella päälle siemeniä. Paista leipää kannen kanssa 30 minuuttia. Ota kansi pois ja jatka paistamista vielä noin 15-20 minuuttia. Valmis leipä irtoaa padasta helposti.