Puolukka-siemenleipä

Tervehdys toverit! Tällä kertaa olisi tarjolla muhevaa puolukkaleipää. Tämä syntyi, kun jääkaapista löytyi puolukoita (nykynuorison tapa marjastaa) ja halusin leipoa niistä jotain ei-makeaa. Mielestäni ajatus aamuleivästä on nerokas. Aamuleipä tarkoittaa tietenkin leipää, jossa on jännittäviä sattumia ja kenties aavistus makeutta. Puolukat maistuivat oikein muikeilta mausteisen leivän uumenissa. Kyllä, laitoin tähän kanelia. Se alkaa taas.

PS. Tiedostan kuvan hassuuden.



Puolukka-siemenleipä 

7 dl jauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä (muutkin toki käyvät)
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 dl jogurttia
2 dl vettä
4 dl puolukoita (jos ovat kovin kosteita, sekoita joukkoon 1 rkl maissitärkkelystä)
3 rkl öljyä
3 rkl siirappia
+ siemeniä leivän pinnalle

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sitten kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan, ripottele päälle siemeniä ja paista 200-asteisessa uunissa noin 75 minuuttia.

Näyttävä comeback eli melko hieno pizza

Nyt tuntuu asialliselta pahoitella pitkähköksi vierähtänyttä taukoa, vaikka aavistelen kyllä että kaikkien elämät ovat pysyneet raiteillaan ilman säännöllisiä hiilihydraattitervehdyksiäni. Syy taukoon on tietysti koulu, joka on syypää myös kaikkiin muihin viime aikoina laiminlyömiini asioihin. Nyt opiskeluvelvollisuudet ovat onneksi jälleen paremmalla eli olemattomammalla mallilla (mutten silti vieläkään ole voinut imuroida, sillä tiedostan tarpeeksi riittävän palautumisajan tärkeyden).

Mutta sitten asiaan. Pizza on ratkaisu hämmästyttävän moneen kysymykseen - myös siihen, minkä jutun jaan täällä blogissa ensimmäisenä tämän pienen tauon jälkeen. Sain joskus idean Italian lipun inspiroimaan pizzaan (joskin uskon kyllä että joku muukin on tämän jo keksinyt, valitettavasti) ja jokunen aika sitten se päätyi kokeiluumme. Ja siitä tuli muuten todellinen pizzojen pizza. Paitsi että se on hienoin tekemäni pizza (voin kehuskella huoletta, sillä en tehnyt tätä yksin), se on myös yksi parhaimman makuisista. Tehkää tätä ja varautukaa siihen, että loppupäivän aikana mielialanne on poikkeuksellisen korkealla.



Italia-pizza (noin 2/3 uunipellin kokoinen)

Haluamasi pizzapohja tai tämä gluteeniton pohja:
5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl suolaa
2,5 dl vettä
n. 5 rkl oliiviöljyä

Vihreä osa:
muutama ruokalusikallinen pestoa
runsaasti tuoretta basilikaa

Valkoinen osa:
mascarponea tai ricottaa noin puolet 250 gramman purkista
yksi mozzarellapallo

Punainen osa:
muutama ruokalusikallinen tomaattikastiketta (sekoita laadukasta tomaattimurskaa, tomaattipyrettä sekä hieman sokeria, suolaa ja pippuria)
tuoretta tomaattia

lisäksi mozzarellaraastetta ja parmesaania


Tee haluamasi pizzapohja ja muotoile se lipun muotoiseksi. Levitä vasempaan reunaan pestoa, keskelle mascarponea tai ricottaa ja oikeaan reunaan tomaattikastiketta. Ripottele sitten koko pizzan päälle runsaasti mozzarellaraastetta. Laita sitten juuston päälle loput täytteet: vihreään osuuteen tuoreita basilikanlehtiä (voit säästää osan koristeluun), valkoiseen osuuteen viipaloitua mozzarellaa ja punaiseen osuuteen tuoretta tomaattia. Paista pizzaa 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Vuole valmiin pizzan päälle parmesaanilastuja.

Tiikerikeksit

Kaikki varmaan muistavat vanhan kunnon tiikerikakun? Vanha se on, mutta henkilökohtaisesti en kyllä ole varma sen kunnollisuudesta - suhtaudun aina varauksella leivonnaisiin, jotka eivät tahmaa suunpieliä. Ehkä vielä joskus teen tiikerikakkua ja nielen kakun mukana sanani, mutta toistaiseksi se tuntuu liian hurjalta. Keksien kohdalla sen sijaan kaikki vanhanaikainen ja yksinkertainen on kaikkea muuta kuin kurjaa. (Olkaa kiitollisia, ettei minulla ole tämän enempää aikaa, sillä huomasin juuri että hurja ja kurja rimmaavat.)





Kurjia eivät siis olleet nämäkään keksit. Käytin näihin luottoreseptiäni, jolla tulee rapeakuorisia, sisältä pehmeitä keksejä. En osannut päättää, teenkö näistä tummia vai vaaleita. Ja miksi valita, jos voi ottaa molemmat - vieläpä samaan suupalaan.





Tiikerikeksit (noin 16 kpl)

2,5 dl jauhoja (vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta)
1 dl sokeria
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
0,25 tl suolaa
0,5 tl vaniljasokeria
0,5 dl rypsiöljyä
0,25 dl vettä
1 tl siirappia
2 rkl kaakaojauhetta
Sekoita kaikki kuivat aineet kaakaojauhetta lukuunottamatta. Sekoita toisessa kulhossa öljy, vesi ja siirappi. Yhdistä kuivat aineet ja nesteet. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää vähän vettä. Jaa taikina kahteen osaan ja sekoita toiseen osaan kaakojauhe tasaisesti. Ota sitten käteen hieman kumpaakin taikinaa ja pyörittele kevyesti palloksi niin, että taikinat sekoittuvat vain hieman. Laita valmiit pallot leivinpaperille ja paina niitä hieman litteämmiksi. Paista keksejä leivinpaperin päällä uunipellillä 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Suoraan uunista otettuna keksit ovat hyvin pehmeitä, mutta ne jähmettyvät jäähtyessään.

Mehevät ja kardemummaiset mustikkamuffinssit

Joskus saan ihmeellisen päähänpinttymän jostain leivonnaisesta, ja sitä on pakko päästä tekemään (ja tietenkin syömään). Tällä kertaa vuorossa oli mustikkamuffinssit muruisella pinnalla. Olin nähnyt niin herkullisen näköisiä mustikkamuffinsseja niin monessa kahvilan vitriinissä, että en kerta kaikkiaan voinut antaa asian jäädä sikseen. Muffinssiunelmani olisi toteutunut täydessä loistossaan, mikäli olisin saanut tehdä hävyttömän suuria jättiläismuffinsseja. Minulla oli kuitenkin vain pieniä vuokia, mikä loppujen lopuksi oli ihan hyvä asia ottaen huomioon sen, että näitä syötiin runsaan brunssin yhteydessä.

Käytin apunani tätä ohjetta ohjetta, mutta tein siihen jonkin verran muutoksia. Näistä tuli todella meheviä ja pehmoisia. Lisäksi nämä olivat miellyttävän helppotekoinen juttu, niin kuin vegaaniset leivonnaiset usein kananmunattomuuden vuoksi ovat.




Mustikkamuffinssit muruseoksella ja kardemummalla (10 kpl)

4 dl jauhoja (vehnäjauhoja tai gluteenittomia, itse käytin maissi- ja riisijauhoa)
2,5 dl sokeria
ripaus suolaa
1,5 tl soodaa
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
2 dl (soija)maitoa
0,75 dl rypsiöljyä
5 dl tuoreita tai pakastettuja mustikoita
(jos käytät pakastettuja, kannattaa niihin sekoittaa hieman perunajauhoja ennen taikinaan sekoittamista)

Muruseos:

2 dl kaurahiutaleita (puhdasta kauraa mikäli teet gluteenitonta)
3 rkl maidotonta margariinia
0,5 dl sokeria


Sekoita kaikki kuivat aineet. Lisää soijamaito ja rypsiöljy ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi mustikat mahdollisimman vähän sekoittaen, niin että taikina ei muutu mustaksi. Sekoita muruseoksen ainekset tasaiseksi seokseksi. Lusikoi taikina muffinssivuokiin (muodon säilyttämiseksi paperivuoat kannattaa laittaa silikonivuoan syvennyksiin, tai vaihtoehtoisesti laittaa monta vuokaa päällekkäin). Ripottele pinnalle muruseosta. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia.

Kuohkeat pannukakut aamunkajossa*

Nyt on vatsa täynnä ja mieli keveänä - siis terveiset brunssipöydän äärestä. Kun puhutaan sunnuntaista ja brunssista, olisi suorastaan väärin olla lisäämättä joukkoon pannukakkuja. Joitakin liittoja ei vain kannata mennä sörkkimään, ja tuo on yksi niistä.

Kaipailin jälleen vegaanista ohjetta, ja hyvän sellaisen löysinkin. Pannukakut ilman kananmunaa kuulostaa vaaralliselta, mutta luottamus kasvoi Chocochili-blogin herkullisia kuvia katsellessa. En juurikaan mennyt sörkkimään ohjetta, kunhan käytännön syistä (halusin nukkua aamulla pidempään) turvotin taikinaa yön yli ja maullisista syistä (kookos) paistelin lettuset kookosöljyssä. Suosittelen muuten tuota yön yli -ratkaisua - kuinka hienoa on kävellä aamulla jääkaapille ja ottaa sieltä kulhollinen käyttövalmista pannukakkutaikinaaa, kysynpä vaan.

 Lopputuloksena oli huikean helposti kasassa pysyviä ja todella kuohkeita pannukakkuja. Nautimme näiden kanssa kermavaahtoa, vadelmahilloa ja mansikoita. Sanoinko jo, että vatsa on täynnä?




Kuohkeat pannukakut (8-10 kpl)


3 dl jauhoja (käytin puolet maissi- ja puolet riisijauhoa, myös muut käyvät)
1 tl leivinjauhetta
1-3 rkl sokeria riippuen siitä, kuinka makeaa haluat
3 dl soijamaitoa
1 rkl rypsi- tai kookosöljyä

Sekoita kuivat aineet ja lisää joukkoon maito ja öljy. Sekoita huolellisesti tasaiseksi ja anna turvota vähintään 10 minuuttia (pidempi turvotusaika tekee paistamisesta lasten leikkiä). Paista öljyssä molemmin puolin ruskeiksi ja nautiskele hyvällä mielellä haluamiesi lisukkeiden kanssa.





* Runollisista syistä johtuen otin oikeudekseni laskea kello kahden valon aamunkajoksi.

Mehevä suklaakakku

Mitä yhteistä on suklaakakulla ja ystävällä? Molemmat osaavat mukautua tilanteeseen kuin tilanteeseen ja ovat näin ollen täydellistä seuraa sekä elon pohja- että huippuhetkissä. (Entä mitä eroa on suklaakakulla ja ystävällä? Ystävästä ei saa otettua huonoja kuvia. Suklaakakusta näköjään saa. Olen pahoillani.)  Toisin sanottuna aina on hyvä syy tehdä suklaakakkua. Varsinkin kun sen valmistus tapahtuu näin: sekoitetaan kaikki aineet ja paistetaan. Ja syödään.

Tämän ohjeen varastin täältä. Etsin munatonta ja mehevää suklaakakkua ja sen sain. Tämä oli sopivan täyteläistä, ihanan pehmoista ja kuorrute oli mahtavaa - niin kuin kuorrute nyt joskus voisi olla jotain muuta kuin mahtavaa.



Suklaakakku (n. 8 palaa)

Kakku:

4 dl jauhoja (gluteenittomia tai vehnäjauhoja)
2,5 dl sokeria
ripaus suolaa
1 tl soodaa
vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
1 rkl etikkaa (ei maistu kakussa vaan korvaa munan yhdessä soodan kanssa)
0,5 dl öljyä (käytin kookosöljyä)
2,5 dl vettä

Kuorrute:

25 g margariinia (maidotonta jos haluat vegaanisen/maidottoman)
3 rkl kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
n. 2,5 dl tomusokeria

Sekoita kakkutaikinan kuivat aineet ja lisää sitten kolme viimeistä ainesosaa. Sekoita tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (oman vuokani halkaisija oli 22 cm). Paista 200-asteisessa uunissa kunnes kakku irtoaa reunoista eikä ole keskeltä raakaa. En katsonut kelloa, mutta paistoaika on luultavasti noin 30 minuuttia. Tee kuorrute sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Lisää tomusokeria sen verran, että saat sopivan paksuista kuorrutetta. Levitä kuorrutus lämpimän kakun päälle ja anna kovettua.

Viiden tähden focaccia viidessä minuutissa

 Viekoitteleva otsikko, eikö? Enkä edes valehtele. Tämän tekeminen oikeasti vie viisi (5) minuuttia, mutta tämä ei silti maistu miltään pikaleivältä. Paistoaikaa (15 minuuttia) en toki laskenut mukaan tuohon aikaan, mutta ehkä sen arvasittekin. Kokonaisuudessaan tämän kuohkean ilmestyksen tavoittelu vie siis 20 minuuttia. Ei paha.

                            


Tämä syntyi eräänä päivänä tullessani hurjan nälkäisenä kotiin. Hurjan nälkäisenä valkoinen, tuore leipä tuntuu yhtä houkuttelevalta ajatukselta kuin jäätelö helteessä, joten sitä oli sitten saatava mahdollisimman nopeasti. Sekoittelin vaistonvaraisen taikinan, kaadoin sen vuokaan ja kruunasin pinnan sormisuolalla ja rosmariinilla. Ja sitten vain toivoin - kuohkeaa, rapeakuorista ja sisältä pehmeää leipää.





Ja voi kuinka ilahduinkaan, kun huomasin tämän täyttävän nuo vaativahkot kriteerini. Tämä oli kuohkeaa, rapeakuorista, sisältä pehmeää ja siinä oli rosmariinia ja sormisuolaa - tarvitseeko sanoa enempää? En sano, vaan kirjoitan teille reseptin.




Nopea ja kuohkea focaccia (pienehkö leipä, joka ruokkii noin 4-6 leipäilijää)


3 dl jauhoja (gluteenitonta seosta tai vehnäjauhoja)
0,75 tl leivinjauhetta
0,75 tl soodaa
0,75 tl suolaa
1,5 dl keskipaksua (rasvaa n. 2-5%) maustamatonta jogurttia
1 dl vettä
0,5 dl oliiviöljyä
2 tl kuivattua rosmariinia
(halutessasi sekoita taikinaan oliiveja ja/tai aurinkokuivattuja tomaatteja)
pinnalle: kuivattua tai tuoretta rosmariinia ja sormisuolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää niiden sekaan kaikki loput aineet. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan (halkaisija n. 20 cm) ja ripottele sen päälle rosmariinia ja sormisuolaa. Voit myös leikata leivän pintaan muutaman viillon. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Leipä on parasta muutaman päivän sisällä leipomisesta, mutta lupaan ettei sen syöminen tuota ongelmia.

Mansikkaiset whoopiet

Whoopie! Rapakontakainen villitys on noin kahden vuoden viiveellä saavuttanut tämänkin nupin. Pehmeän mehevät ja hieman keksimäiset kansipyörylät runsaalla täytteellä - kuulostaa täydelliseltä konseptilta, vai mitä? Eihän tuollaista mitenkään voi jättää kokeilematta.  Lisäksi kaikki pienet leivonnaiset ovat hurjan söpöjä. Hypoteesi osoittautui oikeaksi, olivat erittäin herkullisia. Kuin täytekeksejä, mutta parempia. Ehdotankin viralliseksi suomennokseksi kuningastäytekeksiä. 

                    

Tein näitä jo juhannuksena, mutta vielä ehtii tekemään näitä tuoreista mansikoista. Ohjeen varastin Kamomillan konditoria -blogista. Täytteeseen lisäsin tuoreita mansikoita, muuten seurasin kyseenalaistamatta fiksumpain neuvoja. Nämä syntyivät ilman kanamunaa ja saat näistä kokonaan vegaanisia käyttämällä maidotonta margariinia ja soija- tai muuta kasvimaitoa.




Whoopiet (14-16 kpl)

Pohjat:

150 g (maidotonta) margariinia
2,5 dl sokeria
1 dl omenasosetta tai (soija)jogurttia
1,5 dl (soija)maitoa
2 rkl perunajauhoja tai maissitärkkelystä
1 dl kaakaojauhetta
0,5 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
1,5 tl soodaa
4 dl jauhoja (gluteenittomia tai tavallisia)

Täyte:

75 g (maidotonta) margariinia
3 dl tomusokeria
muutama desilitra tuoreita mansikoita

Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kaikki muut aineet paitsi kaksi viimeistä. Sekoita sitten sooda jauhoihin ja lisää jauhot taikinan sekaan huolellisesti sekoittaen. Laita taikinasta leivinpaperille tasaisenkokoisia- ja muotoisia nokareita. Jätä runsaasti leviämisvaraa. Paista 175-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia ja anna jäähtyä kunnolla.

Tee täyte: vaahdota margariini pehmeäksi ja sekoita siihen tomusokeri ja pieneksi pilkotut mansikat. Laita täytettä täysin jäähtyneen whoopien päälle ja aseta toinen kanneksi. Hammastikku whoopien keskellä auttaa leivosta pysymään kasassa, ja voi laittaa tikkun mansikan koristeeksi. Whoopiet ovat parhaimmillaan pienen jääkaappivetäytymisen jälkeen.

Aamumuffinssit eli banaani-hasselpähkinämuffinssit

Enpä olisi uskonut näkeväni tätä päivää - leivon jotain, joka ei ole suolaista, mutta siinä ei ole sokeria (ja ennen kuin vedätte kahvit tai mahdolliset muut juomat henkitorveenne, tässä ei myöskään ole steviaa). Kaikki lähti liikkeelle siitä, että halusin leipoa jotain aamuleivonnaista. (Tai jos ollaan tarkkoja, kaikki banaanileivonnaiset tietenkin lähtevät liikkeelle uhkaavasti tummentuneista banaaneista.) Aamuleivonnainen on tietenkin a) vähän tavallista ei-makeaa leivonnaista jännittävämpi ja hauskempi ja b) kuitenkin ehdottomasti sellainen, jota ei voisi syödä jälkiruuaksi.




Näiden mietteiden tuloksena syntyivät nämä kauraiset ja mehevät muffinssit. Banaani tuo näihin juuri sopivasti makeutta (koska en itsekään tunnista itseäni tuosta lauseesta, korostan: kyse on aamiaismuffinsseista - jos haluatte herkkumuffinsseja, tehkää vaikka näitä). Hasselpähkinät tuovat paahteista makua ja mukavaa purutuntumaa. Kaurahiutaleet puolestaan antavat muffinsseille rouheisuutta ja aamumaista fiilistä.

Tässä siis oiva ja mahdottoman helppo (ainekset vain sekoitetaan) tapa tuoda hieman vaihtelua aterioiden kuninkaan* tarjontaan. Nämä voi hyvin paistella jo edellisenä päivänä, sillä nämä ovat vähintään yhtä hyviä jääkaappikylmänä kuin uunituoreena. Voit myös tehdä taikinan valmiiksi jääkaappiin ja paistaa muffinssit aamulla. Joten nyt jatkan fitness-tyylillä ja kysyn, että what's your excuse?



(*Koska tänään on ehdittävä tekemään muutakin, en nyt ala kirjoittelemaan aamupalan hienoudesta  yleisellä tasolla. Oletan, että te jo tiedätte. Näissä aamupala-asioissa olen optimisti.)




Banaani-hasselpähkinämuffinssit (tulisikohan tusinan verran - olin nokkelasti kirjoittanut muistiin ainekset, mutten sitä, montako yksilöä niistä syntyy)

2 banaania (tummuneet käyvät mainiosti)
2 munaa
3 dl jauhoja (käytin riisijauhoja, lähes kaikki muutkin jauhot käyvät)
3 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
0,5 tl suolaa
noin 0,5-1 dl hasselpähkinöitä kevyesti rouhittuna
1 dl maustamatonta jogurttia (rasvainen on parasta, tietenkin)
0,5 dl öljyä
(pinnalle kaurahiutaleita ja pähkinärouhetta)

Soseuta banaanit esimerkiksi haarukalla tai sauvasekoittimella. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sekaisin banaani, munat, kuivat aineet, pähkinärouhe, jogurtti ja öljy. Lusikoi taikinaa muffinssivuokiin (koristele kaurahiutaleilla ja pähkinärouheella) ja paista 200-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Muodon vuoksi kannattaa käyttää joko kahta paperista muffinssivuokaa tai laittaa paperiset vuoat silikonisen muffinssivuoan syvennyksiin.

Maapähkinävoikeksit

Maapähkinävoi on uusi ihastukseni. En ole aikaisemmin juurikaan ollut sen kanssa tekemisissä, vaan olen ymmärtänyt sen hienouden vasta lähiaikoina. Niin hyvää ja monikäyttöistä! Se sopii erilaisiin marinadeihin, hedelmien dippaamiseen, hummukseen, kaikkeen missä on suklaata, ja tietenkin myös kekseihin. Tämän ohjeen löysin Vegan Yumminess -blogista.


            

Tein keksit muuten täysin samoin kuin alkuperäisessä ohjeessa, paisti että muutin ne gluteenittomiksi, unohdin sörkkiä pintaa haarukalla ja vaihdoin pinnalle ripoteltavan sokerin sormisuolaan - hyvin toimi, mutta jos et rakasta sormisuolaa kuten minä, voit toki jättää sen pois (mutta hei, kuka muka ei rakasta sormisuolaa, kysynpä vaan). Lisäksi puolitin määrät, koska meillä oli hieman muutakin syötävää samassa pöydässä - tosin keksithän säilyvät pitkään (krhm), joten mitäs sitä säästelemään jos kerran keksipuuhiin alkaa. Tässä siis 24 keksin satsi, määrät desilitroiksi muutettuna.




Maapähkinävoikeksit (24 kpl)

2,5 dl maapähkinävoita
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl manteli-, soija- tai muuta maitoa
1 tl maissitärkkelystä (korvaa munan, voit käyttää myös perunajauhoa)
ripaus suolaa
0,5 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 dl jauhoja (käytin riisi- ja maissijauhoja, myös muut gluteenittomat tai vehnäjauhot käyvät)
(sormisuolaa tai sokeria keksien päälle)


Sekoita kaikki paitsi kaksi viimeistä ainesta hyvin sekaisin. Lisää sitten kaurahiutaleet ja jauho ja sekoita tasaiseksi. Laita taikinaa lusikalla pellille (jätä leviämisvaraa). Paista 225-asteisessa uunissa
noin 12 minuuttia.