Mehevä suklaakakku

Mitä yhteistä on suklaakakulla ja ystävällä? Molemmat osaavat mukautua tilanteeseen kuin tilanteeseen ja ovat näin ollen täydellistä seuraa sekä elon pohja- että huippuhetkissä. (Entä mitä eroa on suklaakakulla ja ystävällä? Ystävästä ei saa otettua huonoja kuvia. Suklaakakusta näköjään saa. Olen pahoillani.)  Toisin sanottuna aina on hyvä syy tehdä suklaakakkua. Varsinkin kun sen valmistus tapahtuu näin: sekoitetaan kaikki aineet ja paistetaan. Ja syödään.

Tämän ohjeen varastin täältä. Etsin munatonta ja mehevää suklaakakkua ja sen sain. Tämä oli sopivan täyteläistä, ihanan pehmoista ja kuorrute oli mahtavaa - niin kuin kuorrute nyt joskus voisi olla jotain muuta kuin mahtavaa.



Suklaakakku (n. 8 palaa)

Kakku:

4 dl jauhoja (gluteenittomia tai vehnäjauhoja)
2,5 dl sokeria
ripaus suolaa
1 tl soodaa
vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
1 rkl etikkaa (ei maistu kakussa vaan korvaa munan yhdessä soodan kanssa)
0,5 dl öljyä (käytin kookosöljyä)
2,5 dl vettä

Kuorrute:

25 g margariinia (maidotonta jos haluat vegaanisen/maidottoman)
3 rkl kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
n. 2,5 dl tomusokeria

Sekoita kakkutaikinan kuivat aineet ja lisää sitten kolme viimeistä ainesosaa. Sekoita tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (oman vuokani halkaisija oli 22 cm). Paista 200-asteisessa uunissa kunnes kakku irtoaa reunoista eikä ole keskeltä raakaa. En katsonut kelloa, mutta paistoaika on luultavasti noin 30 minuuttia. Tee kuorrute sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Lisää tomusokeria sen verran, että saat sopivan paksuista kuorrutetta. Levitä kuorrutus lämpimän kakun päälle ja anna kovettua.

Viiden tähden focaccia viidessä minuutissa

 Viekoitteleva otsikko, eikö? Enkä edes valehtele. Tämän tekeminen oikeasti vie viisi (5) minuuttia, mutta tämä ei silti maistu miltään pikaleivältä. Paistoaikaa (15 minuuttia) en toki laskenut mukaan tuohon aikaan, mutta ehkä sen arvasittekin. Kokonaisuudessaan tämän kuohkean ilmestyksen tavoittelu vie siis 20 minuuttia. Ei paha.

                            


Tämä syntyi eräänä päivänä tullessani hurjan nälkäisenä kotiin. Hurjan nälkäisenä valkoinen, tuore leipä tuntuu yhtä houkuttelevalta ajatukselta kuin jäätelö helteessä, joten sitä oli sitten saatava mahdollisimman nopeasti. Sekoittelin vaistonvaraisen taikinan, kaadoin sen vuokaan ja kruunasin pinnan sormisuolalla ja rosmariinilla. Ja sitten vain toivoin - kuohkeaa, rapeakuorista ja sisältä pehmeää leipää.





Ja voi kuinka ilahduinkaan, kun huomasin tämän täyttävän nuo vaativahkot kriteerini. Tämä oli kuohkeaa, rapeakuorista, sisältä pehmeää ja siinä oli rosmariinia ja sormisuolaa - tarvitseeko sanoa enempää? En sano, vaan kirjoitan teille reseptin.




Nopea ja kuohkea focaccia (pienehkö leipä, joka ruokkii noin 4-6 leipäilijää)


3 dl jauhoja (gluteenitonta seosta tai vehnäjauhoja)
0,75 tl leivinjauhetta
0,75 tl soodaa
0,75 tl suolaa
1,5 dl keskipaksua (rasvaa n. 2-5%) maustamatonta jogurttia
1 dl vettä
0,5 dl oliiviöljyä
2 tl kuivattua rosmariinia
(halutessasi sekoita taikinaan oliiveja ja/tai aurinkokuivattuja tomaatteja)
pinnalle: kuivattua tai tuoretta rosmariinia ja sormisuolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää niiden sekaan kaikki loput aineet. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan (halkaisija n. 20 cm) ja ripottele sen päälle rosmariinia ja sormisuolaa. Voit myös leikata leivän pintaan muutaman viillon. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Leipä on parasta muutaman päivän sisällä leipomisesta, mutta lupaan ettei sen syöminen tuota ongelmia.

Mansikkaiset whoopiet

Whoopie! Rapakontakainen villitys on noin kahden vuoden viiveellä saavuttanut tämänkin nupin. Pehmeän mehevät ja hieman keksimäiset kansipyörylät runsaalla täytteellä - kuulostaa täydelliseltä konseptilta, vai mitä? Eihän tuollaista mitenkään voi jättää kokeilematta.  Lisäksi kaikki pienet leivonnaiset ovat hurjan söpöjä. Hypoteesi osoittautui oikeaksi, olivat erittäin herkullisia. Kuin täytekeksejä, mutta parempia. Ehdotankin viralliseksi suomennokseksi kuningastäytekeksiä. 

                    

Tein näitä jo juhannuksena, mutta vielä ehtii tekemään näitä tuoreista mansikoista. Ohjeen varastin Kamomillan konditoria -blogista. Täytteeseen lisäsin tuoreita mansikoita, muuten seurasin kyseenalaistamatta fiksumpain neuvoja. Nämä syntyivät ilman kanamunaa ja saat näistä kokonaan vegaanisia käyttämällä maidotonta margariinia ja soija- tai muuta kasvimaitoa.




Whoopiet (14-16 kpl)

Pohjat:

150 g (maidotonta) margariinia
2,5 dl sokeria
1 dl omenasosetta tai (soija)jogurttia
1,5 dl (soija)maitoa
2 rkl perunajauhoja tai maissitärkkelystä
1 dl kaakaojauhetta
0,5 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
1,5 tl soodaa
4 dl jauhoja (gluteenittomia tai tavallisia)

Täyte:

75 g (maidotonta) margariinia
3 dl tomusokeria
muutama desilitra tuoreita mansikoita

Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kaikki muut aineet paitsi kaksi viimeistä. Sekoita sitten sooda jauhoihin ja lisää jauhot taikinan sekaan huolellisesti sekoittaen. Laita taikinasta leivinpaperille tasaisenkokoisia- ja muotoisia nokareita. Jätä runsaasti leviämisvaraa. Paista 175-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia ja anna jäähtyä kunnolla.

Tee täyte: vaahdota margariini pehmeäksi ja sekoita siihen tomusokeri ja pieneksi pilkotut mansikat. Laita täytettä täysin jäähtyneen whoopien päälle ja aseta toinen kanneksi. Hammastikku whoopien keskellä auttaa leivosta pysymään kasassa, ja voi laittaa tikkun mansikan koristeeksi. Whoopiet ovat parhaimmillaan pienen jääkaappivetäytymisen jälkeen.

Aamumuffinssit eli banaani-hasselpähkinämuffinssit

Enpä olisi uskonut näkeväni tätä päivää - leivon jotain, joka ei ole suolaista, mutta siinä ei ole sokeria (ja ennen kuin vedätte kahvit tai mahdolliset muut juomat henkitorveenne, tässä ei myöskään ole steviaa). Kaikki lähti liikkeelle siitä, että halusin leipoa jotain aamuleivonnaista. (Tai jos ollaan tarkkoja, kaikki banaanileivonnaiset tietenkin lähtevät liikkeelle uhkaavasti tummentuneista banaaneista.) Aamuleivonnainen on tietenkin a) vähän tavallista ei-makeaa leivonnaista jännittävämpi ja hauskempi ja b) kuitenkin ehdottomasti sellainen, jota ei voisi syödä jälkiruuaksi.




Näiden mietteiden tuloksena syntyivät nämä kauraiset ja mehevät muffinssit. Banaani tuo näihin juuri sopivasti makeutta (koska en itsekään tunnista itseäni tuosta lauseesta, korostan: kyse on aamiaismuffinsseista - jos haluatte herkkumuffinsseja, tehkää vaikka näitä). Hasselpähkinät tuovat paahteista makua ja mukavaa purutuntumaa. Kaurahiutaleet puolestaan antavat muffinsseille rouheisuutta ja aamumaista fiilistä.

Tässä siis oiva ja mahdottoman helppo (ainekset vain sekoitetaan) tapa tuoda hieman vaihtelua aterioiden kuninkaan* tarjontaan. Nämä voi hyvin paistella jo edellisenä päivänä, sillä nämä ovat vähintään yhtä hyviä jääkaappikylmänä kuin uunituoreena. Voit myös tehdä taikinan valmiiksi jääkaappiin ja paistaa muffinssit aamulla. Joten nyt jatkan fitness-tyylillä ja kysyn, että what's your excuse?



(*Koska tänään on ehdittävä tekemään muutakin, en nyt ala kirjoittelemaan aamupalan hienoudesta  yleisellä tasolla. Oletan, että te jo tiedätte. Näissä aamupala-asioissa olen optimisti.)




Banaani-hasselpähkinämuffinssit (tulisikohan tusinan verran - olin nokkelasti kirjoittanut muistiin ainekset, mutten sitä, montako yksilöä niistä syntyy)

2 banaania (tummuneet käyvät mainiosti)
2 munaa
3 dl jauhoja (käytin riisijauhoja, lähes kaikki muutkin jauhot käyvät)
3 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
0,5 tl suolaa
noin 0,5-1 dl hasselpähkinöitä kevyesti rouhittuna
1 dl maustamatonta jogurttia (rasvainen on parasta, tietenkin)
0,5 dl öljyä
(pinnalle kaurahiutaleita ja pähkinärouhetta)

Soseuta banaanit esimerkiksi haarukalla tai sauvasekoittimella. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sekaisin banaani, munat, kuivat aineet, pähkinärouhe, jogurtti ja öljy. Lusikoi taikinaa muffinssivuokiin (koristele kaurahiutaleilla ja pähkinärouheella) ja paista 200-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Muodon vuoksi kannattaa käyttää joko kahta paperista muffinssivuokaa tai laittaa paperiset vuoat silikonisen muffinssivuoan syvennyksiin.

Maapähkinävoikeksit

Maapähkinävoi on uusi ihastukseni. En ole aikaisemmin juurikaan ollut sen kanssa tekemisissä, vaan olen ymmärtänyt sen hienouden vasta lähiaikoina. Niin hyvää ja monikäyttöistä! Se sopii erilaisiin marinadeihin, hedelmien dippaamiseen, hummukseen, kaikkeen missä on suklaata, ja tietenkin myös kekseihin. Tämän ohjeen löysin Vegan Yumminess -blogista.


            

Tein keksit muuten täysin samoin kuin alkuperäisessä ohjeessa, paisti että muutin ne gluteenittomiksi, unohdin sörkkiä pintaa haarukalla ja vaihdoin pinnalle ripoteltavan sokerin sormisuolaan - hyvin toimi, mutta jos et rakasta sormisuolaa kuten minä, voit toki jättää sen pois (mutta hei, kuka muka ei rakasta sormisuolaa, kysynpä vaan). Lisäksi puolitin määrät, koska meillä oli hieman muutakin syötävää samassa pöydässä - tosin keksithän säilyvät pitkään (krhm), joten mitäs sitä säästelemään jos kerran keksipuuhiin alkaa. Tässä siis 24 keksin satsi, määrät desilitroiksi muutettuna.




Maapähkinävoikeksit (24 kpl)

2,5 dl maapähkinävoita
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl manteli-, soija- tai muuta maitoa
1 tl maissitärkkelystä (korvaa munan, voit käyttää myös perunajauhoa)
ripaus suolaa
0,5 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 dl jauhoja (käytin riisi- ja maissijauhoja, myös muut gluteenittomat tai vehnäjauhot käyvät)
(sormisuolaa tai sokeria keksien päälle)


Sekoita kaikki paitsi kaksi viimeistä ainesta hyvin sekaisin. Lisää sitten kaurahiutaleet ja jauho ja sekoita tasaiseksi. Laita taikinaa lusikalla pellille (jätä leviämisvaraa). Paista 225-asteisessa uunissa
noin 12 minuuttia.

Oliivi-timjamiskonssit

Ennen kuin jatketaan makeiden herkkujen parissa, tarjoan tähän väliin teille herkullisen suolapalan. Oliivi-timjamiskonsseja, olkaa hyvät. Hyviä olivat nämäkin. Koostumus oli ihanan pehmoinen ja mehevä, niin kuin skonsissa kuuluukin olla. Ja oliivit ja timjami nyt on aina hyvä lisä kaikkeen. Söimme näitä (tai nämä) kotitekoisen peston(kaltaisen valmisteen) sekä hummuksen kanssa. Liitän oheen myös tuon kehittelemäni pestotahnan ohjeen. Se kun oli oikein hyvää ja täyteläistä, vaikkei siinä ollutkaan parmesaania - kaikkea sitä näkee.

Skonssien ohje on mukailtu Maku-sivuston ohjeesta.


Timjami-oliiviskonssit (n. 15 kpl)

4 dl jauhoja (gluteenittomia tai vehnäjauhoja)
1 rkl sokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
75 g maidotonta margariinia (tai tavallista)
1 dl soijajogurttia (tai tavallista maustamatonta jogurttia)
noin 3 rkl silputtua tuoretta timjamia
hyviä oliiveja (=ei mustia, mielelllään kivellisiä joista poistat kivet itse) pilkottuna, 3-6 rkl riippuen siitä kuinka oliivisia skonsseja haluat

Sekoita kuivat aineet. Lisää sekaan kuutioitu margariini ja nypi taikina tasaiseksi. Sekoita sekaan jogurtti, timjami ja oliivit. Laita taikinaa lusikalla pellille keoiksi, tai jos sinulla ei ole yhtä kiire saada valmiita skonsseja kuin minulla, niin kauli taikinasta levy ja ota siitä muotilla - esimerkiksi juomalasilla - tasaisia ja kauniita paloja. Paista 225-asteisessa uunissa noin 12-15 minuuttia. Skonssit ovat valmiita, kun ne ovat pohjasta hieman ruskettuneita.





Täyteläinen pesto

1 dl cashew-pähkinöitä (voit käyttä myös pinjansiemeniä)
1 avokado
2 ruukkua basilikaa
2-3 rkl oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
pippuria

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja ajele tasaiseksi. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja/tai sitruunamehua. En itse mitannut aineita eikä se tällaisissa tahnoissa olekaan kovin tärkeää - laita sen verran kuin tuntuu hyvältä. Basilikan määrä en kuitenkaan suosittele ainakaan vähentämään.

Saanko esitellä: kuuluisa Twin Peaksin kirsikkapiirakka

Tämä piirakka on omistettu eräälle ihanalle ystävälleni, joka on jostain syystä kerrassaan hulluna tähän. Tein tätä ensimmäisen kerran viime vuonna, ja siitä lähtien tämä on toiminut ystäväni taivaallisen halvajäädykkeen ohella keskinäisenä valuuttanamme. Ties kuinka monet vedonlyönnit on lyöty kirskikkapiirakka- ja halvajäädykepääomaa hyödyntäen. Tästä tekee erityisen odotetun se seikka, että kirsikoita ei talvella oikein saa mistään.


               
           

Tällä piirakalla on toinenkin tärkeä merkitys - nimittäin Twin Peaks, tuo televisioviihteen ehdoton helmi. Kun perkasin kirsikoita ja kuuntelin sarjan soundtrackia, sain hetkeksi palata siihen maagiseen tunnelmaan, jonka kaikki sarjaa katsoneet varmasti tietävät. Liikutuksen kyyneleet eivät olleet kaukana.


             

           
No myönnetään, onhan tämä muutenkin hyvää piirakkaa. Kirsikkatäytteestä tulee tällä Leila Lindholmin ohjeella (Vielä yksi pala! -kirjasta) todella herkullista. Makeusaste on täydellinen - kirsikan oma maku säilyy, mutta happamuus taittuu pois. Piirakkapalan viimeistelee kermavaahtonokare. Ensimmäistä palaa leikatessamme laitoimme Twin Peaksin tunnusmusiikin soimaan ja kuvasimme rituaalista hidastetun videon. Dale Cooperia lainaten: This must be where pies go when they die.

Seuraavana päivänä sain sähköpostiini viestin otsikolla The Twin Peaks Cherry Pie Cult: A Short Story, osat 1&2.


             





Twin Peaksin kirsikkapiirakka (n. 8 palaa)

Pohja:
1 dl vettä
1,5 tl psylliumia
4,5 dl gluteenitonta jauhoseosta tai vehnäjauhoja (vehnäjauhojen kanssa et tarvitse psylliumia - lisää silloin vesi sellaisenaan)
1 dl tomusokeria
150 g voita tai margariinia paloina (jos käytät maidotonta margariinia, saat vegaanisen piirakan)

Täyte:
1,5 litraa tuoreita kirsikoita
1 dl sokeria
1 tuore vaniljatanko
1 pestyn luomusitruunan raastettu kuori ja mehu (jos et löydä luomusituunaa, käytä vain mehu)
2 rkl perunajauhoja(piirakan pinnalle hieman sokeria)

Turvota psylliumia vedessä noin 10 minuuttia. Lisää loput aineet ja nypi huolellisesti tasaiseksi taikinaksi. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Pese kirsikat ja poista niistä kivet ja kannat. (Kuuntele samalla Twin Peaksin soundtrackia.) Laita kattilaan peratut kirsikat, sokeri, halkaistu vaniljatanko josta olet raaputtanut siemenet ulos sekä situunan kuoriraaste. Kiehauta kirsikat. Sekoita sitruunamehu ja perunajauho ja kaada seos ohuena kirsikoiden joukkoon. Sekoita huolellisesti kunnes seos sakenee kiisselimäiseksi. Ota kattila pois liedeltä.

Jaa murotaikina kahteen osaan, joista toinen on hieman suurempi. Kauli isommasta osasta piirakan pohjataikina. Taikinan siirtäminen onnistuu helposti, kun kaulit taikinan leivinpaperin päällä ja nostat sen avulla piirakkavuoan (halkaisija n. 25-30 cm) pohjalle. Kaada päälle kirsikkatäyte. Kauli toisesta taikinapalasta piirakalle kansi ja asettele se täytteen päälle. Painele reunat yhteen. Leikkaa piirakan kuoreen veitsellä muutama viilto ja ripottele pinnalle hieman tavallista sokeria tuomaan rapeutta. Paista 175-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia.






Twin Peaks -kuvat: tumblr.com

Mehevä raparperipiirakka

Luovutin. Ostin uuden usb-piuhan. Nyt on nimittäin niin monta herkkua kameran kätköissä, etten voinut enää odottaa. Viikonloppuna juhlittiin nimittäin sekä juhannusta että syntymäpäiviä, ja sokerihan siinä meinasi loppua kesken. Onneksi ei kuitenkaan loppunut. Lukuisista herkuista esittelen nyt ensimmäisenä tämän herkullisen raparperipiirakan, ennen kuin raparperit loppuvat turuilta ja toreilta (tahi naapurin puutarhasta, krhm).

                 

Tämä sai inspiraationsa Chocochili-blogista lukemastani vinkistä, jonka mukaan soijajogurtti jähmettyy uunissa. Tuo on hyödyllinen tieto kaikille, jotka leipovat joskus vegaanisia tai allergiaystävällisiä leipomuksia, mutta suosittelen kikkaa kyllä muillekin. Soijajogurtti antoi piirakkaan mainion koostumuksen - sopivasti hyytyneen ja mehevän. Eikä se tietenkään maistunut yhtään soijalta. Edes Mielensäpahoittaja ei huomaisi että tässä on soijajogurttia, ellei hänelle  sitä kerrottaisi. (Arvostan suuresti vanhan liiton naisia ja miehiä, joten käsittelen huolella mahdolliset ennakkoluulot).


             


Pinnalle laitoin vielä murutaikinaseoksen, sillä halusin piirakkaan jogurtin pehmeyden vastapainoksi myös mukavaa rapsakkuutta. Pohjana käytin vakiomurotaikinaani. Ja raparperihan nyt on aina hyvää, varsinkin kun laittaa piirakkaa alle ja sokeria päälle. Suosittelen siis tarttumaan siihen vielä kun se on mahdollista.

Cocktail-sateenvarjon käyttö koristelussa on vapaaehtoista mutta suotavaa.


Mehevä raparperipiirakka (8-10 palaa)

Pohja:

1 dl vettä
1,5 tl psylliumia
4,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 dl tomusokeria
150 g voita tai margariinia (jos haluat maidottoman piirakan, käytä maidotonta margariinia)
Täyte:

muutama raparperinvarsi (lue: niin monta kuin kehtaat ottaa naapurin kasvimaalta)
2 dl sokeria
ripau kanelia
1-2 tl vaniljasokeria
500 g maustamatonta soijajogurttia
1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
0,5 dl sokeria

(tarjoiluun kermavaahtoa, vaniljakastiketta, makeutettua kookoskermavaahtoa tms.)



Sekoita veteen psyllium ja jätä turpoamaan noin 10 minuutiksi. Sekoita joukkoon jauhot, sokeri ja paloiteltu margariini. Nypi tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin siksi aikaa kun teet täytteen.

Kuori raparperi ja leikkaa paloksi. Sekoita noin 0,5 dl sokeria (jätä 1,5 dl jogurttia varten) ja ripaus kanelia. Kierittele raparperipalat sokeri-kaneliseoksessa. Sekoita soijajogurttiin jäljelle jäänyt 1,5 dl sokeria sekä vaniljasokeri. Kun lisäilet sokeria, maista silloin tällöin onko makeusaste sopiva - itse en mitannut sokeria, joten määrää ei kannata noudattaa orjallisesti.

Ota pohjataikinasta talteen noin 1/4 ja sekoita siihen 1 dl kaurahiutaleita ja 0,5 dl sokeria. Painele loppu taikina yhden ison (halkaisija n. 24 cm) tai neljän pienen (halkaisija n. 12 cm) vuoan pohjalle. Laita pohjataikinan päälle rapareri, jogurtti ja lopuksi kauraseos. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia tai kunnes piirakka on kiinteytynyt ja muruseos ruskettunut. Piirakka ei ole lämpimänä  vielä täysin hyytynyt, joten se kannattaa laittaa yöksi jääkaappiin ja tarjoilla seuraavana päivänä.

Nigellan taivaallinen brownie

Olen tuloksetta yrittänyt miettiä, minne piiloutuisin jos olisin kameran usb-kaapeli. Etsinnät jatkuvat edelleen. En kuitenkaan malta enää odottaa tämän brownie-ilosanoman jakamista, joten tässä se nyt tulee kännykkäkamerakuvilla höystettynä (kun pääsen käsiksi kamerani sisältöön, voin tulla vaihtamaan kuvat parempiin - ja tämän teinkin). Ja sitä paitsi, koristelin nämä sulopalat kirsikoilla ja mansikoilla, joten tätähän voi alkuperäisen lumitäpläisen brownien sijaan kutsua ajankohtaisesti juhannusbrownieksi.

Olisihan se pitänyt tietää, että paras brownie-resepti löytyy Nigellan arkistoista. Tämä snow-flecked brownie oli taivaallista. Kuin täyttä suklaata, paitsi että parempaa - fudgemaista, pehmeää, mehevää ja rapeakuorista. Mitä muuta voi brownielta (ja elämältä ylipäätään) vaatia?

                     

Varmaan arvaatte, että tämä kipusi suosikkileipomusteni joukkoon ja Nigellan asema sydämessäni vahvistui entisestään. Teen tätä varmasti uudestaan. Jos kaipaa vaihtelua, tätä voi varioida helposti vaihtamalla valkosuklaan johonkin muuhun. Pahoittelut ylivalottuneesta ja epätarkasta kuvasta, ihan hävettää . Mutta katsokaa nyt miten suloinen keko. Aivan kuin pieni brownie-kaupunki - saisinpa asua tuolla.

Brownien kohdalla optimaalisen paistoajan löytäminen on kaikista tärkeintä - muussa ei juuri voi epäonnistua. Brownie on valmis, kun se alkaa hieman irrota reunoilta, mutta on keskeltä vielä taikinaista. Itse istuin koko ajan uunin edessä ristinmerkkejä tehden ja tarkistin brownien tilan noin kymmenen kertaa. Täydellinen aika omalla uunillani oli 17 minuuttia, mutta kuten tiedätte, uuneissa on suuria eroja. Olkaa siis tarkkana!




Nigellan brownie valkosuklaapaloilla


200 g voita
200 g laadukasta tummaa suklaata
3 munaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 dl vehnäjauhoja tai gluteenittomia jauhoja (itse käytin maissi- ja puolet riisijauhoa)
ripaus suolaa
130 g valkosuklaata paloiina

Paloittele voi ja suklaa kattilaan ja sulata ne. Voit laittaa kattilan kylmään veteen, jotta se jäähtyisi nopeammin. Vatkaa sekaisin munat ja sokerit. Lisää hieman jäähtynyt voi-suklaaseos. Lisää jauhot, suola ja paloiteltu valkosuklaa. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun alumiiniseen vuokaan (suunnilleen puolikkaan uunipellin kokoiseen tai pienempään - itse tein annoksen tuplana ja sain ison pellillisen matalahkoja brownieita).

Paista 170-asteisessa uunissa niin kauan, että brownie alkaa hieman irrota reunoilta, mutta on keskeltä vielä löysää. Kun tökkäät keskelle hammastikun, siihen saa tarttua taikinaa. Tämä vie uunista ja vuoan koosta riippuen noin 15-25 minuuttia. Brownie on parasta seuraavana päivänä oltuaan yön jääkaapissa.

Erään kesäillan mainiot pizzat

Jep, kännykkäkamerakuva. Pahoittelut siitä. Kamerani usb-kaapeli on mystisesti kadoksissa, joten en voinut tulla jakamaan alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti brownie-reseptiä (palaan siihen heti kun kaapeli löytyy). Sen sijaan kaivelin arkistojen kätköistä tämän muutaman viikon takaisen pizzakuvan. Näiden pizzojen muistelu tuo veden kielelle ja kaipuun mielelle, sen verran harmoniset makuyhdistelmät näissä oli.

Toisen pizzan päätähtiä ovat bataatti ja feta, toisen taas halloumi ja paprika. Kun nämä makuparit täydentyvät vielä muilla mahtavilla jutuilla, tulos on huikean hyvä. Yritimme kuumeisesti pohtia, kumpi näistä oli parempaa, mutta tuloksetta - kumman tahansa olisi valinnut, olisi tullut paha mieli toisen pizzan puolesta.

Gluteeniton pizzataikina (kaksi pizzaa)

5 dl gluteenittomia jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl suolaa
2 dl vettä
n. 5 rkl oliiviöjyä

Sekoita kaikki aineet keskenään ja jaa taikina kahteen osaan.


Bataatti-fetapizza


puolet yllä olevasta pizzataikinasta
tomaattikastiketta
1/4 keskikokoisesta bataatista
100 g laadukasta fetaa
muutama aurinkokuivattu tomaatti pilkottuna
muutama rosmariinin oksa
2-3 rkl pinjansiemeniä (jos haluat hifistellä, voit paahtaa siemenet)
mozzarellaraastetta (niin paljon kuin kehtaat laittaa)

Muotoile taikinasta pizza kostutetuin käsin tai kaulimella (jos teet suorakaiteen muotoisen pizzan, voit paistaa kaksi pizzaa yhdellä pellillä). Levitä pizzapohjan päälle ohuesti tomaattikastiketta ja ripottele päälle mozzarellaraastetta. Tee raa'asta, kuoritusta bataatista ohuita siivuja ja asettele ne ja kaikki muut täytteet pohjan päälle. Ripottele lopuksi pinnalle vielä hieman mozzarellaraastetta. Paista pizzaa 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.



Halloumi-paprikapizza


toinen puoli pizzataikinasta
tomaattikastiketta
puolikas punasipuli
puoli pakettia halloumia
yksi punainen suippopaprika tai tavallinen paprika
mozzarellaraastetta

Muotoile taikinasta pizzapohja. Laita sen päälle tomaattikastiketta ja mozzarellaraastetta. Lisää sipulirenkaat, pilkottu halloumi ja suikaloitu paprika. Lisää päälle vielä hieman mozzarellaa.