Manteli-kaurasuurimopuuro

Joulu lähestyy vauhdilla, ja tuntuu että tänä vuonna aika on minua nopeampaa. Eilen yritin herätellä itseäni joulun läheisyyteen tekemällä ihanaa, mausteista puuroa. Riisipuuro on hyvää, mutta herkullista joulupuuroa voi tehdä myös kaurasuurimoista. Kaurasuurimoiden keitteleminen vie suunnilleen saman verran aikaa kuin puuroriisin, eli reilun tunnin, mutta maku ja koostumus palkitsevat kyllä anteliaasti tuon pienen odotuksen. Yleensä parhaat asiat elämässä tapahtuvat hitaasti.

PS. Pahoittelut kuvasta, huomasin rakeisuuden vasta kun siirsin sen koneelle. Ja nyt on myöhäistä ottaa uutta kuvaa, sillä puuroa ei enää ole.


Manteli-kaurasuurimopuuro (3-4 annosta)

2 dl kaurasuurimoita (Puuppola-merkiltä löytyy gluteeniton versio)
1 litra makeutettua mantelimaitoa
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl suolaa

Huuhtele kaurasuurimot kylmässä vedessä. Laita ne kattilaan maidon kanssa ja keitä miedolla lämmöllä vähintään reilun tunnin verran välillä sekoitellen. Lisää valmiiseen puuroon kardemummaa, kanelia ja suolaa.

Banoffee eli piiras, josta ei puutu mitään

Mahtavaa joulukuun alkua kaikille! Joulukuussahan on oikein järkevää leipoa vaikka joka päivä, ja siksi esittelen teille nyt yhden mainion vaihtoehdon. Suussasulava lasten ja aikuisten sankari, banoffee- eli banaani-toffeepiirakka, olkaa hyvät. Tämä oli huikean hyvää, minkä uskotte varmasti viimeistään kun kerron teille tämän ainesosat.

Tässä ne tulevat. Mehevä keksipohja, jonka päällä paksua kinuskia ja muhkeita banaaniviipaleita. Suolapähkinät ja Daim-rouhe tuomassa mukavan suolaisia ja rapeita sattumia ja kaiken yhdistäjänä kepeän keveä kermavaahto. Pinnalla vielä hieman keksi- pähkinä- ja suklaarouhetta. Ihanan överiä. Ja todella terveellistä, sillä tämä tekee iloiseksi.




Banoffee 

Pohja:
200 g vaaleita keksejä (gluteenittomia tai tavallisia)
75 g voita

Täyte:
yksi tölkki kondensoitua maitoa*
1 banaani
1 Daim-patukka
sopivasti suolapähkinöitä
2 dl kermaa
hieman sokeria

* Tässä käytettiin valmiiksi karamellisoitua kondensoitua maitoa, jota saa suurimmista kaupoista. Jos sitä ei ole tarjolla, kondensoitu maito karamellisoidaan itse seuraavasti: Irrota tölkeistä etiketit ja keitä niitä kattilassa vedessä kolmisen tuntia. Huomattavasti nopeammasti pääset, kun kaadat tölkin sisällön mikronkestävään astiaan ja kuumennat sitä mikrossa noin 5-6 minuuttia varoen ylikiehumista. Lopputuloksen kuuluisi olla paksua (mutta kuitenkin juoksevaa), kullanväristä toffeeta.


Tee pohja murskaamalla keksit ja sekoittamalla siihen voi. Painele massa vuoan (halkaisija noin 24 cm) pohjalle ja reunoille ja laita hetkeksi jääkaappiin. Vatkaa sillä aikaa kerma ja mausta se kevyesti sokerilla. Ota sitten pohja jääkaapista ja levitä sen päälle karamellisoitu kondensoitu maito (ks. ohjeet). Asettele toffeen päälle banaaniviipaleita, rouhittua Daimia ja suolapähkinöitä. Päällystä lopuksi pohja kermavaahdolla. Koristele pinta esimerkiksi keksimurskalla ja suklaarouheella. Piiras on parhaimmillaan jääkaapissa oleilun jälkeen.

Jouluinen mysli

Tänään tein pitkästä aikaa mysliä ja muistin taas, kuinka hienoa se on. Vai saako muka jostain kaupasta sellaista mysliä, jossa on piparkakkumaustetta, pekaanipähkinöitä, taateleita ja karpaloita? En usko. Tämä alkaa nimittäin jo olla sitä aikaa vuodesta, kun tuollaiset asiat vaikuttavat ostopäätökseen. Onneksi joulu-etuliitteellä varustettujen asioiden tehtailu onnistuu helposti omassakin keittiössä, ja siinä vaiheessa eivät enää kaupan tuotteet kelpaisikaan. Varsinkin myslin kohdalla ero on maaginen. Jos ette ole ennen tehneet itse mysliä, kokeilkaa hyvät ihmiset ennen kuin olette tuhlanneet kaikki rahanne kaupan myslikkeisiin. Aktiivista työskentelyaikaa on viitisen minuuttia ja lopputulos nostaa hymyn huulille.



Jouluinen mysli taateleilla, karpaloilla ja pekaanipähkinöillä


1 litra (gluteenittomia) kaurahiutaleita
150 g pekaanipähkinöitä
2-3 rkl siirappia
3 rkl rypsiöljyä
1 rkl piparkakkumaustetta
0,5 dl vettä
150 g kuivattuja taateleita
150 g kuivattuja karpaloita

Sekoita kaurahiutaleet ja kevyesti rouhitut pähkinät sekaisin. Sekoita sitten siirappi, öljy, piparkakkumauste ja vesi. Yhdistä siirappiseos kaurahiutaleiden sekaan tasaisesti. Levitä uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Sekoita mysliä paiston puolessa välissä. Lisää paistettuun mysliin paloitellut kuivatut taatelit ja karpalot. Anna jäähtyä ja purkita.

Nopea ja nopeasti koukuttava jauhoton kauraleipä

Nyt esittelen teille erikoisen ja suurenmoisen leivän, jonka aineet todennäköisesti löytyvät kotoasi juuri nyt. Tämä on erikoinen leipä siksi, että tässä on ainoastaan kaurahiutaleita, vettä, öljyä ja suolaa, ja tietenkin hieman siirappia. Mutta ei lainkaan jauhoja tai kohotusaineita. Suurenmoinen tämä on siksi, että tämä on naurettavan helppotekoista ja koukuttavan herkullista. Jos kaura olisi näyttelijä, se saisi tästä leivästä pystin - niin hyvin se tähän rooliin sopii. (Kuvauksesta sen sijaan pystiä ei varmaankaan tulisi, ellei kyseessä olisi Hämmentävimmät kännykkäkameralla otetut kuvat -kategoria.)

Leipä on koostumukseltaan pinnalta rapean rouheinen ja mukavan pureksittava, sisältä puolestaan lempeän pehmoinen. Tulette hämmästymään siitä, kuinka paljon syötte tätä ja kuinka paljon ajattelette tätä silloin, kun ette ole syömässä. Mutta onneksi uusi leipä on syöntivalmiina alle kahdessakymmenessä minuuttissa.



 Koukuttava kauraleipä (yksi pellillinen, jonka syöt yksin)

6 dl kaurahiutaleita (puhdasta kauraa, jos teet gluteenittoman version)
4 dl vettä
0,5 dl oliiviöljyä
1-2 rkl siirappia
1 tl suolaa
pinnalle halutessasi siemeniä, esimerkiksi seesamin- ja unikonsiemeniä

Sekoita kaikki aineet keskenään ja levitä taikina tasaisesti leivinpaperin päälle uunipellille. Voit ripottella pinnalle hieman siemeniä. Paista 250-asteisessa uunissa noin 12-15 minuuttia, kunnes leipä on hieman ruskistunut reunoilta. Leipä on parhaimmillaan tuoreena.

Piparinmakuiset whoopiet

Armaat lukijat, pahoittelen jälleen nolon pitkäksi vierähtänyttä taukoa. Olen yksinkertaisesti ollut hurjan kiireinen useilla elämän osa-alueilla yhtä aikaa. Niinpä aikaa leipomiseen ei ole riittänyt. Tänä viikonloppuna aikaa kuitenkin yllätäen oli ja täten keittiööni saatiin palautettua kauan kaivattu viettelevä leipomusten tuoksu. Ja arvaatteko mikä tuoksu? Piparkakkumausteen tuoksu! Kuten otsikossa kerroin, leivoin piparinmakuisia whoopieita. Whoopiet ovat jättiläiskokoisia meheviä täytekeksejä ja piparkakkumauste on melkeinpä parasta, mitä ihminen voi syödä vähitellen joulukuuksi kääntyvän marraskuun pimeydessä. Joten annattehan anteeksi pitkän tauon? Ja olettehan valmiita joululeipomuksiin? Oma vastaukseni molempiin kysymyksiin on KYLLÄ.


Alkuperäinen resepti näihin herkullisen muheviin vegaanisiin ja gluteenittomiin leipomuksiin on kotoisin Kamomillan konditoriasta.



 Piparinmakuiset whoopiet  (12-14 kpl)

Pohjat:

150 g maidotonta margariinia
2,5 dl sokeria
1 dl maustamatonta soijajogurttia
1,5 dl vaniljasoijamaitoa (myös tavallinen soijamaito tai muut kasvimaidot toki käyvät)
2 rkl perunajauhoja tai maissitärkkelystä
1 dl kaakaojauhetta
1 rkl piparkakkumaustetta
ripaus suolaa
1,5 tl soodaa
4 dl gluteenittomia jauhoja (käytin maissi- ja riisijauhoa)

Täyte:

75 g maidotonta margariinia
3 dl tomusokeria


Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kaikki muut aineet paitsi kaksi viimeistä. Sekoita sitten sooda jauhoihin ja lisää jauhot taikinan sekaan. Laita taikinasta leivinpaperille tasaisenkokoisia nokareita. Jätä runsaasti leviämisvaraa. Paista 175-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia ja anna jäähtyä.

Tee täyte: vaahdota margariini pehmeäksi ja sekoita siihen tomusokeri. Laita täytettä jäähtyneen whoopien päälle ja aseta toinen kanneksi. Whoopiet ovat parhaimmillaan vetäydyttyään hetken jääkaapissa.

Puolukka-siemenleipä

Tervehdys toverit! Tällä kertaa olisi tarjolla muhevaa puolukkaleipää. Tämä syntyi, kun jääkaapista löytyi puolukoita (nykynuorison tapa marjastaa) ja halusin leipoa niistä jotain ei-makeaa. Mielestäni ajatus aamuleivästä on nerokas. Aamuleipä tarkoittaa tietenkin leipää, jossa on jännittäviä sattumia ja kenties aavistus makeutta. Puolukat maistuivat oikein muikeilta mausteisen leivän uumenissa. Kyllä, laitoin tähän kanelia. Se alkaa taas.

PS. Tiedostan kuvan hassuuden.



Puolukka-siemenleipä 

7 dl jauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä (muutkin toki käyvät)
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 dl jogurttia
2 dl vettä
4 dl puolukoita (jos ovat kovin kosteita, sekoita joukkoon 1 rkl maissitärkkelystä)
3 rkl öljyä
3 rkl siirappia
+ siemeniä leivän pinnalle

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sitten kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan, ripottele päälle siemeniä ja paista 200-asteisessa uunissa noin 75 minuuttia.

Näyttävä comeback eli melko hieno pizza

Nyt tuntuu asialliselta pahoitella pitkähköksi vierähtänyttä taukoa, vaikka aavistelen kyllä että kaikkien elämät ovat pysyneet raiteillaan ilman säännöllisiä hiilihydraattitervehdyksiäni. Syy taukoon on tietysti koulu, joka on syypää myös kaikkiin muihin viime aikoina laiminlyömiini asioihin. Nyt opiskeluvelvollisuudet ovat onneksi jälleen paremmalla eli olemattomammalla mallilla (mutten silti vieläkään ole voinut imuroida, sillä tiedostan tarpeeksi riittävän palautumisajan tärkeyden).

Mutta sitten asiaan. Pizza on ratkaisu hämmästyttävän moneen kysymykseen - myös siihen, minkä jutun jaan täällä blogissa ensimmäisenä tämän pienen tauon jälkeen. Sain joskus idean Italian lipun inspiroimaan pizzaan (joskin uskon kyllä että joku muukin on tämän jo keksinyt, valitettavasti) ja jokunen aika sitten se päätyi kokeiluumme. Ja siitä tuli muuten todellinen pizzojen pizza. Paitsi että se on hienoin tekemäni pizza (voin kehuskella huoletta, sillä en tehnyt tätä yksin), se on myös yksi parhaimman makuisista. Tehkää tätä ja varautukaa siihen, että loppupäivän aikana mielialanne on poikkeuksellisen korkealla.



Italia-pizza (noin 2/3 uunipellin kokoinen)

Haluamasi pizzapohja tai tämä gluteeniton pohja:
5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl suolaa
2,5 dl vettä
n. 5 rkl oliiviöljyä

Vihreä osa:
muutama ruokalusikallinen pestoa
runsaasti tuoretta basilikaa

Valkoinen osa:
mascarponea tai ricottaa noin puolet 250 gramman purkista
yksi mozzarellapallo

Punainen osa:
muutama ruokalusikallinen tomaattikastiketta (sekoita laadukasta tomaattimurskaa, tomaattipyrettä sekä hieman sokeria, suolaa ja pippuria)
tuoretta tomaattia

lisäksi mozzarellaraastetta ja parmesaania


Tee haluamasi pizzapohja ja muotoile se lipun muotoiseksi. Levitä vasempaan reunaan pestoa, keskelle mascarponea tai ricottaa ja oikeaan reunaan tomaattikastiketta. Ripottele sitten koko pizzan päälle runsaasti mozzarellaraastetta. Laita sitten juuston päälle loput täytteet: vihreään osuuteen tuoreita basilikanlehtiä (voit säästää osan koristeluun), valkoiseen osuuteen viipaloitua mozzarellaa ja punaiseen osuuteen tuoretta tomaattia. Paista pizzaa 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Vuole valmiin pizzan päälle parmesaanilastuja.

Tiikerikeksit

Kaikki varmaan muistavat vanhan kunnon tiikerikakun? Vanha se on, mutta henkilökohtaisesti en kyllä ole varma sen kunnollisuudesta - suhtaudun aina varauksella leivonnaisiin, jotka eivät tahmaa suunpieliä. Ehkä vielä joskus teen tiikerikakkua ja nielen kakun mukana sanani, mutta toistaiseksi se tuntuu liian hurjalta. Keksien kohdalla sen sijaan kaikki vanhanaikainen ja yksinkertainen on kaikkea muuta kuin kurjaa. (Olkaa kiitollisia, ettei minulla ole tämän enempää aikaa, sillä huomasin juuri että hurja ja kurja rimmaavat.)





Kurjia eivät siis olleet nämäkään keksit. Käytin näihin luottoreseptiäni, jolla tulee rapeakuorisia, sisältä pehmeitä keksejä. En osannut päättää, teenkö näistä tummia vai vaaleita. Ja miksi valita, jos voi ottaa molemmat - vieläpä samaan suupalaan.





Tiikerikeksit (noin 16 kpl)

2,5 dl jauhoja (vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta)
1 dl sokeria
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
0,25 tl suolaa
0,5 tl vaniljasokeria
0,5 dl rypsiöljyä
0,25 dl vettä
1 tl siirappia
2 rkl kaakaojauhetta
Sekoita kaikki kuivat aineet kaakaojauhetta lukuunottamatta. Sekoita toisessa kulhossa öljy, vesi ja siirappi. Yhdistä kuivat aineet ja nesteet. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää vähän vettä. Jaa taikina kahteen osaan ja sekoita toiseen osaan kaakojauhe tasaisesti. Ota sitten käteen hieman kumpaakin taikinaa ja pyörittele kevyesti palloksi niin, että taikinat sekoittuvat vain hieman. Laita valmiit pallot leivinpaperille ja paina niitä hieman litteämmiksi. Paista keksejä leivinpaperin päällä uunipellillä 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Suoraan uunista otettuna keksit ovat hyvin pehmeitä, mutta ne jähmettyvät jäähtyessään.

Mehevät ja kardemummaiset mustikkamuffinssit

Joskus saan ihmeellisen päähänpinttymän jostain leivonnaisesta, ja sitä on pakko päästä tekemään (ja tietenkin syömään). Tällä kertaa vuorossa oli mustikkamuffinssit muruisella pinnalla. Olin nähnyt niin herkullisen näköisiä mustikkamuffinsseja niin monessa kahvilan vitriinissä, että en kerta kaikkiaan voinut antaa asian jäädä sikseen. Muffinssiunelmani olisi toteutunut täydessä loistossaan, mikäli olisin saanut tehdä hävyttömän suuria jättiläismuffinsseja. Minulla oli kuitenkin vain pieniä vuokia, mikä loppujen lopuksi oli ihan hyvä asia ottaen huomioon sen, että näitä syötiin runsaan brunssin yhteydessä.

Käytin apunani tätä ohjetta ohjetta, mutta tein siihen jonkin verran muutoksia. Näistä tuli todella meheviä ja pehmoisia. Lisäksi nämä olivat miellyttävän helppotekoinen juttu, niin kuin vegaaniset leivonnaiset usein kananmunattomuuden vuoksi ovat.




Mustikkamuffinssit muruseoksella ja kardemummalla (10 kpl)

4 dl jauhoja (vehnäjauhoja tai gluteenittomia, itse käytin maissi- ja riisijauhoa)
2,5 dl sokeria
ripaus suolaa
1,5 tl soodaa
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
2 dl (soija)maitoa
0,75 dl rypsiöljyä
5 dl tuoreita tai pakastettuja mustikoita
(jos käytät pakastettuja, kannattaa niihin sekoittaa hieman perunajauhoja ennen taikinaan sekoittamista)

Muruseos:

2 dl kaurahiutaleita (puhdasta kauraa mikäli teet gluteenitonta)
3 rkl maidotonta margariinia
0,5 dl sokeria


Sekoita kaikki kuivat aineet. Lisää soijamaito ja rypsiöljy ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi mustikat mahdollisimman vähän sekoittaen, niin että taikina ei muutu mustaksi. Sekoita muruseoksen ainekset tasaiseksi seokseksi. Lusikoi taikina muffinssivuokiin (muodon säilyttämiseksi paperivuoat kannattaa laittaa silikonivuoan syvennyksiin, tai vaihtoehtoisesti laittaa monta vuokaa päällekkäin). Ripottele pinnalle muruseosta. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia.

Kuohkeat pannukakut aamunkajossa*

Nyt on vatsa täynnä ja mieli keveänä - siis terveiset brunssipöydän äärestä. Kun puhutaan sunnuntaista ja brunssista, olisi suorastaan väärin olla lisäämättä joukkoon pannukakkuja. Joitakin liittoja ei vain kannata mennä sörkkimään, ja tuo on yksi niistä.

Kaipailin jälleen vegaanista ohjetta, ja hyvän sellaisen löysinkin. Pannukakut ilman kananmunaa kuulostaa vaaralliselta, mutta luottamus kasvoi Chocochili-blogin herkullisia kuvia katsellessa. En juurikaan mennyt sörkkimään ohjetta, kunhan käytännön syistä (halusin nukkua aamulla pidempään) turvotin taikinaa yön yli ja maullisista syistä (kookos) paistelin lettuset kookosöljyssä. Suosittelen muuten tuota yön yli -ratkaisua - kuinka hienoa on kävellä aamulla jääkaapille ja ottaa sieltä kulhollinen käyttövalmista pannukakkutaikinaaa, kysynpä vaan.

 Lopputuloksena oli huikean helposti kasassa pysyviä ja todella kuohkeita pannukakkuja. Nautimme näiden kanssa kermavaahtoa, vadelmahilloa ja mansikoita. Sanoinko jo, että vatsa on täynnä?




Kuohkeat pannukakut (8-10 kpl)


3 dl jauhoja (käytin puolet maissi- ja puolet riisijauhoa, myös muut käyvät)
1 tl leivinjauhetta
1-3 rkl sokeria riippuen siitä, kuinka makeaa haluat
3 dl soijamaitoa
1 rkl rypsi- tai kookosöljyä

Sekoita kuivat aineet ja lisää joukkoon maito ja öljy. Sekoita huolellisesti tasaiseksi ja anna turvota vähintään 10 minuuttia (pidempi turvotusaika tekee paistamisesta lasten leikkiä). Paista öljyssä molemmin puolin ruskeiksi ja nautiskele hyvällä mielellä haluamiesi lisukkeiden kanssa.





* Runollisista syistä johtuen otin oikeudekseni laskea kello kahden valon aamunkajoksi.